"Maailmassa  monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa eivätkö ne koskaan, valmihiksi saa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa"

Näinhän laulussakin lauletaan. Ja jollain tapaa tunnen itseni aika pieneksi kulkijaksi tässä suuressa maailmassa. Myös minä olen yrittänyt rakentaa ja rakentaa mutta eipä ole kovin valmista vielä tullut eli rakentaminen on jollain tapaa edelleen kesken. Elämäntyötäni ei vaan kukaan muu pysty jatkamaan loppuunasti joten siten olen muurahaiseen verrattuna hivenen eriarvoisessa asemassa. Mutta aivan yhtä hämmästystä ja kummastusta täynnä olen minäkin se "isopieni kulkija".

Eilen TAYS:ssä ollessani hoitaja kysyi erään potilaan vointia. Vastaukseksi hän sai "Mikäs tässä valmiissa maailmassa?". Niinpä. Maailma on kyllä valmis mutta itse en kuitenkaan tunne olevani. Kun sitten makasin UÄ:ssä ja antura tutki vatsani sisältöä oli minulla hyvää aikaa miettiä tuotakin lausahdusta. Niin eihän tämä maailma mihinkään kaadu vaikka minä kaatuisinkin. Tosiasiassa senkin huomaisi vain pienenpieni joukko ihmisiä..heille arvokas tietenkin..mutta muutoin vain yksi pienenpieni ihminen tässä valmiissa maailmassa. Maailma se jatkaa kulkuaan eteenpäin vaikka minä tästä pyörästä tipahtaisinkin pois. Maailma ei myöskään tule yhtään sen valmiimmaksi vaikka pysyisinkin tämän elämän rattaissa eikä se edes tämän pienenpienen ihmisen tekemisillä ja sanomisilla tule yhtään sen valmiimmaksi, paremmaksi entisestä. Vaikuttamisen mahdollisuus taitaa olla hyvin hyvin pieni melkein olematon eli on ehkä vain se yksi korsi siinä isossa muurahaiskeossa lisää. Olisiko kuitenkin toivoa, että ilman sitä yhtä kortta ei olisi kekoakaan?

"Tänään tuntuu tältä, miltä tuntuu huomenna, en tiedä. Tiedän kuitenkin, että huominen tulee. Aurinko nousee aamulla ja illalla se laskee mailleen. Kaikella on aikansa ja paikkansa, myös minulla, osana tätä elämän kiertokulkua. Tänään ajatukseni ovat tälläisiä, huomenna ne ovat jo toisia, mutta ne ovat osa minua itseäni, tänään, huomenna ja jatkossakin".