Olotila on hieman tasaantunut. Tietysti omia ongelmia on mm. syömisen kanssa ja kävelyn, mutta en anna niiden nyt häiritä. Pari viime päivää ovat olleet niin hirveän hyviä ja antoisia itselle sillä sain kun sainkin kiinni joulumielestä ja joulutunteesta.

Vielä töissä ollessani yleensä tässä vaiheessa joulu jo tuli melkein "korvista" ulos. Siihen liittyi stressiä työssä ja yleensä vielä tuplasti ylitöitä. Jouluhan vietetään siellä tavallaan moneen kertaan erilaisten tapahtumien, vieraiden ja monenmoisten teemojen pohjalta ja henkilökunta järjestää tämän kaiken. Viime joulu meni hieman "sekaisessa" fiiliksessä koska sairaus oli niin tuore juttu ja joulun panostus meni aivan ohi suun. Niinpä ajattelin, ettei joulufiilis tavoita minua lainkaan, mutta toisin kävi.

Eilen sain vaihdettua verhoja ja pestyä ikkunatkin, toki vain sisäpuolelta. Jouluisia liinoja ja lisää kynttelikköjä löysi paikkansa ja asuntokin tuli siivottua siinä sivussa. Vävypoika tuumasi, että täällä on niin jouluista...tänään oli vuorossa aamuinen sämpylätaikinan teko,  sivussa paistui ruskeat piparit ja joulutortutkin. Taustalla soi radio ja musiikkitarjonta koostui kotimaisista iskelmistä sopivasti joululauluilla höystettynä. Ulkona palaa lyhdyt ja pöydällä tuikut. Minut valtaa joulumieli ja joulutunnelma...sekä tyytyväisyyden ja hyvän olontunteet. Ehtoomalla lämmitetään sauna ja kylvetään kynttilän valossa, loppuehtoo löhöillään sohvalla tv:tä katsellen ja suklaakonvehtejakin on varattu (jos niitä pystyy syömään).  Hieman uupuneena mutta ah..niin onnellisena katselen ja tuoksuttelen kätteni jälkiä....on kai sisäänrakennettuna minussa, että välillä on vaan pakko rypistää itsestään irti..ja kyllähän se kannattaa kun tuloksena on näin hyvä tunnetila.

Tänä jouluna haluankin panostaa tunteeseen ja tunnelmaan sekä hyvään oloon. En halua ympärilleni ostoshysteriaa enkä pakkolahjoja vaan ripauksen jostain aidosta  ja vähän entisestäkin omasta lapsuudenkodista perittyä joulutunnetta. Siihen jouluntunteeseen ja muistoon kuului äidin tekemät jouluruuat minä sain itseoikeutetusti leipoa jouluaatto aamuna joulupullat, kaksi pöytää kannettiin olohuoneeseen ja niitä peitti pitkät joululiinat. Joulukuusi seisoi meidän lasten koristamana olohuoneen nurkassa ja jouluaterialle kerääntyi sisaret ja veljet perheineen ja tietenkin me ketkä vielä kotona asuimme. Koska perheessämme on 9 lasta ja minä olen toiseksi nuorin niin isoilla veljillä oli jo omat perheet  mutta monien vuosien ajan jouluaattona olimme koolla koko poppoo ja nautimme jouluaterian kiireettä ja yhdessä olosta nauttien. Joulun valmisteluun osallistui kaikki lapset ihan joulusiivouksista ja leipomuksista lähtien. Paketit olivat pieniä mutta aina niitä oli ja muistampa sellaisenkin kerran kun nukuin olohuoneen sohvalla yöni koska kuusi oli siinä vieressä enkä hennonnut siitä lähteä pois kun kuusi tuoksui ja kynttilät välkähtelivät. Niistäkin jouluista on paljon ihania muistoja. Tänä jouluna haluan tehdä itselleni niitä muistoja...ja meinaan jopa tuoda joulukuusenkin olohuoneeseen mitä en ole muutamaan jouluun tainnut tehdä. Toki joulut ja uudetvuodet ovat useimmiten menneet viime vuosina töissä joten nyt täytyy nauttia myös siitä,  että saa olla kotona...ja ihme ja kumma huomaan...että se joulufiilis on tavoittanut myös aikuisia lapsiani. Vanhin lapseni, äiti jo hänkin, tekee pipareita, askarteli kaikki joulukortit ja suurimman osan joululahjoistakin. Hän haluaa viettää nyt ensimmäisen oman perheen joulun ja sitä seuraan sivusta riemua ja tyytyväisyyttä tuntien...jotain perinteitä on siis sittenkin siirretty eteenpäin ehkäpä sen  paremmin ymmärtää sen perinteen arvon kun itsekin on perheellinen.