Vuosi vaihtui kireässä pakkasessa rakettien paukkuessa. Paukkuminen alkoi jo alkuillasta ja sitä jatkuikin pitkälle aamuyön tunneille.

Minun vuoteni vaihtui lepposasti veljen luona missä porukalla laulettiin karaokea ja oltiin vaan.

Mieltä synkisti kuitenkin Espoon tapahtumat ja suru niiden puolesta ketkä rakkaansa menettivät. Oma mieli ei tahdo ymmärtää. Näitä tapahtumia on liian paljon...liian paljon niitä joita suru kohtaa syyttä ja pakottaa kysymään, miksi? Mitä on tapahtumassa meille ihmisille, mitä pyörii ihmisen mielessä kuka  voi tehdä tälläista? Onko meidän yhteiskuntamme tullut tosiaankin näin sairaaksi? Miten ainoa tapa kohdata ja käsitellä ongelmia on väkivalta? Eipä näihin kysymyksiin saa vastausta. Kuitenkaan kukaan ei varmaankaan voi antaa hyväksymistä tälläiselle. Olen sanaton. Olen myös nöyrä ja hiljainen.

Toivon kuitenkin tälle tulevalle vuodelle parempaa. Toivon, että meillä ihmisillä on vielä toivoa, uskoa ja luottamustakin tulevaisuuden varalle.

Muistan kun alakoulussa äidinkielen tunnilla meidän piti kirjoittaa aine, millaista on vuonna 2000. Muistan kirjoittaneeni aineen missä oltiin vähän kun avaruudessa konsanaan...kaikenlaisia sukkuloita ja luotiautoja ja ruokakin tuli kapseleina. Mallia aineen kirjoittamiseen olin varmaankin ammentanut jostain TV-ohjelmasta mitä silloin olin katsellut. Apinoiden planeetat ym. vastaavathan olivat silloin "kova" sana. No kapseleilla ei ihan vielä ajella...sähköautoilla..ja mopoautoilla kuitenkin. Toisaalta, nyt ollaan jo vuodessa 2010 ja onneksi en, silloin ainetta kirjoittaessani todellakaan tiennyt millainen maailman on tänä päivänä ja tänä vuonna.