Blogin ulkoasu sai vähän kohennusta viikonloppuna. Itse sain jälleen vinkkejä miten mikäkin juttu tehdään joten vastaisuudessakin voin kokeilla kaikenlaista, mikäli vinkit pysyvät mielessä.

Viime viikon loppupuoli menikin sitten sairaalareissuilla. Lääkärillä käynti ja hoito. Kaikki ihan hyvin ja näillä eväillä mennäänkin eteenpäin. Seuraava CT-ajankohta kylläkin venähti vähän pidemmälle kun suunniteltiin, koska aikoja ei kerta kaikkiaan ollut. No kyllähän sen kerkiää sitten viiden viikon kuluttuakin joten yksi normihoito vielä välissä. Niin ja tietenkin pillereiden syöntiä mutta siihenkin on jo kohtalaisesti tottunut.

Perjantai-ilta meni rattoisasti ystäväpariskunnan kanssa ja tulipahan tehtyä jotain mitä pitkään olin halunnut. Toinen osapuoli vaan ei ole ollut yhtä innokas kun minä...mutta ympäripuhuttu nyt on...ja etelänmatka elokuulle on varattu. Ystäväpariskunnan kanssa kimppareissu mitä olimme suunnitelleet  jo jonkin aikaa. Nyt sitten saapi elää säästöliekillä jotta kassavaranto karttuisi siihen mennessä. On kuitenkin oikein mukava tunne, että on jotain kivaa odotettavissa varsinkin kun se kiva on jotain aivan muuta mitä normaalisti. Tietenkin matka vaatii hyvää kuntoa joten siihenhän on myös pyrittävä enkä anna epäluulolle sijaa tässä asiassa.

Sunnuntai olikin sitten perhepäivä. Hyvän ruuan laittamista ja tyttären ja avecin vierailu. Myös ompelukone täytyy kaivaa esiin sillä lupasin tehdä tyttären pienelle koiralle ulkoilupuvun.  Samalla pitääkin sitten ommella kaikki rästiin jääneet ompelukset mm. korjaamattomat housut ja ainakin kymmen pyyhkeen lenkit ovat ompelua vailla.

Eilen kävin ostamassa läheiselle ystävälleni valmistujaislahjaa. Hän on ollut opiskelijani ja perjantaina juhlistetaan hänen valmistumistaan lähihoitajaksi. Minut on pyydetty "kunniavieraaksi" koululle juhlatilaisuuteen. Voi kuinka nopeasti menikään kolme vuotta minkä opiskelu vaati. Ihanaa tässä on myös se, että hän oli tehnyt ennen aivan erilaista työtä monia monia vuosia...eikä hän osannut kuvitellakkaan että kolmen vuoden opiskelun jälkeen on uusi ammattitutkinto takana. Hoitokaarti sai jälleen ihanan, empaattisen ja taitavan hoitajan. Mielelläni menen juhlimaan sitä.

Tänään on  se päivä, milloin viimeisetkin karvat mitä hiuksiksi sanotaan lähtee pois. Lähden kohta kävelemään  luottokampaajani pakeille ja pääsen nauttimaan myös ihanasta päänahan hoidosta. Iltapäivällä pitäisi sitten suunnata vielä auton nokka kohden ostosparatiisia....murkku kun tarvitsee, haluaa ja siis saa uudet sukset. Luulempa että joudun hankkimaan myös uuden talvipuvun hänelle. Mitenkään innostunut en ole näistä shoppailureissuista mutta mitäpä sitä ei joskus teksisi toisten eteen vaikka itse ei niin innostusta tunnekkaan. Olen nimittäin huomannut, että kaikenmoiset ostosparatiisi-reissut kuluttavat minut ihan puhki. No loppuehtoo on sitten aikaa levätä ja huomenna voi vaikka nukkua pitkään. On niin kiva kun pakkaset vähän hellittivät minäkin olen uskaltautunut ulos ja koiran kanssa lenkille. Luonto on kaunis kun postikorttikuva sitä kelpaa ihailla ulkoilureissuilla.