TALVI ON TÄÄLLÄ

Sinua odotetaan,

sinua pelätään,

sinua kaivataan.

Talvi.

Olet etelässä,

kaipaat talvea.

Olet kesässä,

muistelet talvea.

Olet ruuhkassa,

ajattelet talvea.

Talvi on täällä

kuuraa.

Talvi on täällä,

sinussa.

Et pelkää,

talvi on täällä.

Lumen sulaessa

menet sinä myös.

K.Inna 1978

Ko. kirjoitus oli eilisessä paikallislehdessämme. Tavallaan se kuvaa enemmänkin kuin pelkkää talvea. Ehkäpä voisi sanoa, että se kuvaa myös ajatusmaailmaamme. Usein huomaa ajattelevansa kuitenkin asioita etukäteen. Kesän kuumimpana hetkenä puhutaan usein talvesta. Syksyn tulle puhutaan ja arvuutellaan millainen tuleva talvi olisi. Talven tullen ruvetaan arvuuttelemaan millainen tuleva kesä sitten olisi. Kylmä, sateinen, kuuma, sopiva, aurinkoinen ym. Usein tehdään suunnitelmia tulevaan, viikko kerrallaan ja väliin jopa kuukausien taaksen. Näin minäkin teen, vieläkin. Tulevan suunnittelua ei tyystin sovi unohtaa vaikka tulevaisuus olisikin arvuuttelua. Tulevan suunnittelu antaa kuitenkin meille toivoa ja uskoa tulevaan, odottamisen iloa ja myös suunnittelun iloa. Välillä on hetkiä jolloin suunnitelmia on paljon ja jopa kalenteriin on paljon merkintöjä, tapaamisia ja tapahtumia. Toisinaan tulee niitä hiljaisia hetkiä jolloin kalenteri on melkoisen tyhjä....voisi jopa sanoa J.Karjalaisen laulun sanoin "Mä olen nainen, mä olen nainen, kelle ei koskaan tapahdu mitään".

Ajatukseni ovat hyvin sponttaaneja joten niin on tämä kirjoituskin. Enpä tiedä mistä moisia mietteitä tähän aamuun mahtui...huomasin kuitenkin ajattelevani jo ensi kuun CT-kuvaa ja sen mahdollisia tuloksia. Sen suhteen ei kauheasti odotuksia ole..toivoa kylläkin jotenkin vaan oli hieman negatiivisen tuloksen mahdollisuus mielessäni ns. jonkinlainen ennakkoaavistus. Toivompa todella ettei tämä enne pidä paikkaansa. Kuitenkin päätän olla murehtimatta moisesta ja ajatella vaan positiivisesti eteenpäin. Ehkäpä eilinen koululla vietetty juhlatilaisuuskin toi tiettyjä mietteitä mieleeni, huomasin nimittäin että omaan valmistumiseenikin olisi ollut vain vähän aikaa enää. No onneksi noita koulumeriittejä on muutoinkin enkäpä niillä nyt enää varmastikkaan mitään tee. Ajattelin kuitenkin, että kohta olisin itsekin ollut samassa tilanteessa, onnellisena uurastuksesta. No kakkua tuli kuitenkin syötyä monen viikon edestä ja kahviakin lipiteltyä enemmän kuin viikkoihin.

Ajatellen tulevia eteenpäinkin, nauttien tämän talven kauneudesta joka hellii silmää ja mieltä. Pitäen yllä positiivista virettä vaikka se välillä onkin vähän karkuteillä. Onnellinen jokaisesta hetkestä mikä on, löytäen jokaisesta päivästä hyvää ja kaunista. Vaikka päivä olisi kurja ja ankea...on siinä oltava edes jotain hyvää. Eläen päivästä päivään, hetkestä hetkeen.