Eilisen päivän pähkäilyissä olikin visainen kysymys. Mikä minusta isona tulee? -kyseli murkkuni,  kun yhdessä tutkittiin yhteisvalinta -opasta. Niinpä niin, mitenkäs sitä 15 vuotiaana voi vielä tietää, miksi sitä oikein isona haluaa,  kun itsellekään se ei enää tänä päivänä ole selvää. Noin vuosi sitten murkullani oli melko selvät sävelet siitä, mihin jatko-opinnot keskittyvät. Vuosi on tuonut muutoksia ja sävelet ovat kadonneet, uusia säveliä siinä sitten yhdessä koitettiin löytää. Jos koulumenestys olisi pysynyt sillä tasolla mikä se oli noin reilu vuosi sitten, sävelen löytyminen olisi ollut huomattavasti helpompaa. Omat rikkeensä siihen on tietenkin tuonut muuttunut elämäntilanne ja omat kasvukivut aikuisuuden maailmaan. No vaihtoehdot tuli sitten käytyä läpi ja löytyihän sieltä muutama niitäkin, mikä ihan oikeasti kiinnostivat. Kesään on pitkä aika ja lopullisen opiskelupaikan varmistumiseen mahtuu monta odotusta, varmasti myös jännitystä.  Luulempa, että murkkunikin oman paikkansa löytää vaikka edessä olisikin etsimistä, aikansa kutakin. Sitä, mikä minusta isona tulee, en minäkään vielä tiedä. Ehkäpä minun ei tarvitse sitä asiaa enää pohtiakaan ja jos jotain tulee niin varmasti olen valmis. Odotellessa voin kulkea tätä elämänkoulua sillä onhan silläkin minulle opetettavaa joka ikinen päivä.

Eilen kävin pitkästä aikaa myös kirjastossa. Tähän asti kirjavarastoni ovat täydentyneet muiden toimesta ihan huomaamattani. Olen vaan kiltisti lukenut kaiken mitä minulle on kotiin tuotu, kaikki minut tuntevat nimittäin tietävät, että minähän luen vaikka Tex Willereitä jos muuta luettavaa ei ole tarjolla. Samoin tietenkin kahlaan kaikki ilmaislehdet ja mainokset mitä posti tuo tullessaan. Lukeminen kun on niin ihanan rentouttavaa. Olen myös sellainen, että vaikka kirja olisi kuinka huono tahansa  minun on luettava se loppuun kun olen aloittanut. Kesken ei sovi jättää, jos vaikka kirja muuttuisikin hyväksi ja olen sen tuominnut liian aikaisin. Tähän mennessä en ole lukenut syöpää käsittelevää kirjallisuutta. Eilen yritin etsiä muutamia mistä olin kuullut tai lukenut ja mitkä tuntuivat mielenkiintoisilta. No listani jäi tietenkin kotiin joten en muistanut kirjalijoita enkä kirjojen nimiäkään. Annoin sitten sattuman hoitaa asiaa. Käsiini sattui Selvityjän Matkaopas mikä on julkaissut Suomen Syöpäpotilaat ry. Kirjanen oli mielenkiintoinen tuttavuus, hauskasti kirjoitettu ja täyttä asiaa. Mitään uutta kirja ei minulle antanut tässä vaiheessa, mutta olisi varmasti ollut avuksi tämän taipaleen alkumetreillä. Olisikin ollut mukavaa, jos esim. ko. opas olisi ollut sairaalaluettavaa tai jos joku olisi sitä minulle silloin suositellut. Toivottavasti monet löytävät kirjan aikaisemmassa vaiheessa, jotta saavat melko kattavan tietopaketin niistä tunteista ja tuntemuksista mitä sairauden alkutaipaleelle ja miksi ei myöhemmällekin taipalleelle mahtuu. Suosittelen.

Kirjasta Selviytyjän Matkaopas Suomen Syöpäpotilaat ry

SUDENPENNUN MATKAEVÄÄT

Selviytyjä on se, joka elää läpi ne päivät, jotka hänelle on annettu. Sudenpentu on kuin jokainen meistä. Joskus olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme toisten hoivaa ja tukea, toisinaan tarvitsemme yksinäisyyttä ja etäisyyttä selkiyttämään omia tuntemuksia ja ajatuksia. Sudenpentu ei luovuta luonnon voimien edessä. Se päättää suunnan ja opettelee suunnistamaan. Turkkiin voi tulla takkuja ja tassuihin haavoja, mutta se on päättänyt jatkaa eteenpäin.

    Kaikki on mahdollista.