Niin, en sitten kuitenkaan saanut pikku-miestä tänne meille hoitoon. Pikku-miehen äiti kun tuli kipeäksi joten toteutimme sitten suunnitelman B. Suunnitelman mukaisesti aamun hämäränä hetkenä kömmin isännä auton kyytiin ja samalla kun hän lähti töihin minä menin hoitelemaan pikku-miestä. Päivä kului rattoisasti ja yritimme pysytellä muutomiesten jaloista pois. Kun tavarat oli siirretty uuteen asuntoon olikin aika keittää ahkerille puurtajille pullakahvit. Paljon on touhua pienessä miehenalussa mikä ryömii pitkin lattioita ja nousee pystyyn aina kun vain löytää paikan mistä kiinni ottaa. Pikku-mies on kyllä itse hymyä täynnä ja niin iloisen hyväntuulinen, että teki mieli laittaa poika taskuun ja takavarikoida kotiinlähtiessä mukaan. Se ei vaan käynyt laatuunsa kun pienen pieni epäily on, että hän on onnistunut saamaan jostain vesirokon. No nokkani taitaa suunnata taas lähiaikoina Tampereelle jos ei lapsenhoitoon apuja aiemmin tarvita. Oli myös suunnattoman ihanaa nähdä kuinka ihana uusi koti heillä on ja kuinka kivasti kaikki asettuu aloilleen ja paikoilleen. On ilo ja onni huomata kuinka hienosti vanhemmat tyttäret molemmat ovat löytäneet elämälleen suunnan ja jatkavat elämää nuorina aikuisina. Mihin hukkuikaan ne pienet villit tytönviikarit?

Eilinen päivä menikin sitten nukkuessa lähinnä koko päivä. Pientä lämpöilyä ja paikat olivat jotenkin kipeät...veto veks joten nukkumisennätyksiä vaan harrastin. Aina pienen hetken olin pystyssä ja yritin syödä jotain, mutta joka kerran kun pistin sängylle pitkäkseni tarkoituksena lukea  kirjaa vei unimatti voiton.  Hyvä niin, sillä tänään onkin hiukkasen energisempi olo mutta sängynpohjaa kuluttaakin tänään isäntä, potilaana vuorostaan hän.

Helistävän helmikuun alkupuolella mieleni kaipaa jo kesää. Tuntuu, että talven selkä voisi kohta taittua ja antaa meille aurinkoa ja lämpöä. Kevät ja kesä ovat ihanaa aikaa ja vaikka olenkin syksyn lapsi, ei mikään voita lämmintä ja aurinkoista kesää. Minua eivät ole helteet haitanneet vaan pikemminkin olen niistä nauttinut aina täysin siemauksin. Normaalisti kun näin talvella olotila on lähinnä paleleva. Pakkaset tuovat mukanaan kaksinkertaiset iho-ongelmat ja jalkapohjani ovatkin olleet aika koetuksella viime aikoina. Myöskin sormenpäät ovat laastaroitu koska osittain nahkat ovat keriytyneet pois. Kuitenkin näiden kanssa pärjää suhteellisen hyvin, kunhan muistaa pitää öljy ja rasvavarastot mahdollisimman täydellisinä.