Näinhän se on, on asioita mitä en ole nähnyt ja mitä näen nyt. On asioita mitkä toinen ihminen on nähnyt ihan eri tavalla kun minä. Oikeastaan minut on yllättänyt se, miten paljon asioita muut ovat nähneet ja kokeneet, tunteneet. En itse uskonut, että minusta on kyse. Omin silmin katsottuna näen itseni niin erilaisena. Kuitenkin on ilo ja melkeimpä kunniakin kuulla se, miten toiset ovat asiat kokeneet ja nähneet. Päällimmäisenä on ilo siitä, että niin moni on uskaltanut olla yhteydessä ja se, että kun on kuullut minusta, niin asiat on helpompi ymmärtää, sulattaa. Myös se kuinka paljon olen saanut viestejä ja lohdutusta, ajatuksia, on ilo. En voi kun tuntea suurta kunnioitusta kaikkia heitä kohtaan. Olen myös todella iloinen, että tunnen heidät. Osaa en edes tunne, noin kasvotusten ei siis ole nähty, mutta he ovat mukana tärkeänä osana ja muuttuneet myös niin tärkeiksi osaksi päiviäni ja jakamista. Jakaminen onkin tärkeää, itse tunnen, että haluan jakaa omia ajatuksia ja jos ne ajatukset saavat jollekin jotain mietteitä tai ajatuksia aikaiseksi, hyvä niin. Vaikka näin ei kävisikään, kuitenkin jakaminen on tärkeää, se myös helpottaa omia tunteiden käsittelyä ja moni asia tuleekin kristallinkirkkaaksi vaikka se siihen asti olisi ollut vain sumuinen lasi.

Kaikesta huolimatta arki kulkee kulkujaan. Eilen niin petivaatteet kun matotkin saivat kyytiä ja normaali siivous on edessä. Myös jääkaapin sisältö sai täydennystä ja perhe sai ateriansa.Murkku sai hoivaa ja huolenpitoa kun sairastui vatsatautiin. Toivompa vaan, ettei tauti iske muihin perheenjäseniin. Tänään pyykkivuori on pienentynyt ja koira on saanut lenkkinsä. Arki kulkee kulkuaan ja minä arjen keskellä ihan niin kun pitääkin. Luulempa, että täytyy hemmotella myös isäntää, koska hän on kyllä oiva olkapää. Hän on myös luvannut huolehtia minusta sitten kun en jaksa, pestä ja kuivittaa ja muutoinkin hoivata. Vihkivalaa meillä ei ole takana ja mutkiakin on ollut matkassa. Kuitenkin täytyy vain todeta, että rinnallani kulkee ihminen jonka kanssa haluan viettää vielä viimeisetkin hetket. Ihanaa on, että hän haluaa jakaa senkin minun kanssani. Tää on kai sitä rakkautta...?! Välittämistä ja toinen toisistaan huolehtimista...!!!:) Välittämistä ja huolenpitoa saan ja otan sen kiitollisuudella vastaan. Sydämmeni ymmärtää, kaipaus jää ja tunnen ikävää.