Muutaman päivän tuumaustauko kirjoittelussa. Oikeastaan en oikein taipunut istumaan koneella kovin pitkään. Puutarhatyöt vaativat veronsa ja saivat selkäni kramppiin. Vietinkin sitten runsaasti aikaa makoillen sängyllä monta tyynyä kropan alle asetettuna. Illalla kun juuttui katsomaan TV-tarjontaa ei meinannut ylösnousu onnistua. Yöt olivat vähän levottomia joten paikkailin univajetta päiväaikaan. Nyt en ole koskenut haravaan enkä edes puutarhasaksiin, odottakkoon parempaa hetkeä. Ilmeisesti moinen tekeminen onnistuu parhaiten vain hyvin pienissä erissä vähitellen ja väsyttämällä. Toisiaalta huojentavaa kun oli lupa viettää aikaa kirjojen parissa, niitä tulikin luettua parikin kappaletta. Hyvä kirja vie täydellisesti huomioni, en näe enkä kuule mitään. Kirjaa ei voi laskea kädestä ennen kun sen on lukenut loppuun ei sittenkään vaikka siinä on sivuja 592.

Flunssapöpö tms. iski murkkuun perjantaina. Kuume kipusi liki 40 asteeseen ja toimin myös "sisar hento valkoisena" toimitellen juotavaa ja kipulääkkeitä, läppäriä filmin katsomiseen ja kiikuttelin koiraa lenkille. Ehdin kyllä toivottelemaan äidille syntymäpäiväonnitteluja perjantain synttärin johdosta. Viime vuonna hän täytti pyöreitä ja silloin järjestimme sisarien kanssa kimpassa äidille kunnon juhlat. Aamulla toimin pienen hetken "varaäippänä". Naapurin rouva on reissussa ja tytär tarvitsi tanssiesitystä varten kireän nutturan. Ei muuta kun tyttö istumaan ja tuumasta toimeen...isänsä sormet kun ei taipunut moiseen hommaan. Nuttura saatiin valmiiksi ja hiuslakat sitä kiinnitämään. Tanssiesitys turvattu ja tyttösen naama loisti. Onneksi ei omat taidot olleet ihan ruostuneet vaikken nutturoita ole ihan just vääntänytkään.

Ajattelin, että en kirjoita mitään pohdinnallista tänään. Kuitenkin täytyy mainita sana vertaistuki. Säännöllisesti vierailen itse mm. Syöpäjärjestön keskustelusivustoilla. On mielenkiintoista miten antaumuksellisia ja toinen toisiaan kannustavia viestejä toinen toisillemme kirjoittelemme. Myös paljon kysymyksiä on esillä niistä asioita mitkä meitä sairastuneita tai omaisia, läheisiä mietityttää, pohdituttaa. Viestejä vaihdetaan väliin hyvinkin tiuhaan ja kokemukset jaetaan toisten kanssa, niin hyvät kuin huonotkin. Vertaistukea haetaan paljon. On useampia kanavia mitkä ovat perustettu ihan tätä tarkoitusta varten. Itse en käy oikeastaan muissa koska kovin moneen tahoon ei vain ennätä. Huomaa kuitenkin sen, kuinka tärkeitä linkkejä nämä kaikki ovat. Nimimerkin turvin on turvallinen tunne kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia. Usein kuitenkin tulee tunne, että toisista tulee hyvin läheisiä ajatustevaihtojen välissä, vähän niinkuin "yhtä suurta perhettä". On hienoa että tämmöinen mahdollisuus on ja sitä käytetään. Sama tunne tulee myös blogin kommenttejen kautta, toiset haluavat kulkea rinnalla tätä polkua ja vaihtaa ajatuksia, vaikka kirjoittaminen onkin blogin haltijan vastuulla. Kuitenkin se ilo, että oma kirjoitus saa aikaan tunteita toisissa on hyvin palkitsevaa ja tärkeää. Nämä kanavat kannattelevat sairastunutta ja antavat tunteen myös siitä, että tälläkin on merkityksensä...tärkeä merkitys ja ihana "suuren perheen" onnentunne. Kannatellaan toisiamme jatkossakin.