En ole mikään erittäin taikauskoinen ihminen, mutta tiettyjä juttuja tietenkin tulee "vanhasta" muistista noudatettua. En kävele tikkaiden alta, syljeskelen mustan kissan juostua tien yli, teen juhannustaikoja ja valan uudenvuoden tinaa. Sitten luen myös horoskooppeja. En siis voi sanoa, että uskoisin horoskooppeihin, mutta luen ne kuitenkin. Sitä ennustajaeukon vikaa on jonkin verran, vaikka kortteihin en katsokaan. Taidan luottaa intuitiitioon hyvin pitkille. Tunteeseen jostakin mitä tulee tapahtumaan. Eilen juttelelin "luottosisareni" kanssa näistä asioista jonkin verran. Kerroin kuinka olen nähnyt entisen työpaikkani asukkaista unta, niistä asukkaista ketkä ovat jo täältä poisnukkuneet. Viimeksi näin unta eräästä rouvashenkilöstä, minusta he kutsuvat minua taivaaseen kanssaan. Luin nimittäin paikallislehdestämme, että ko. rouva oli kuollut vasta unen jälkeen. Minusta tuntui, että he haluavat kertoa minulle, että tänne sinä olet tulossa ja sitä ei tarvitse pelätä, kaikki on hyvin.

Harvoin ostan lehtiä. Tiistaina ostin kuitenkin Ilta-Sanoman, horoskooppini kertoi näin:

Vaaka 23.9-23.10

"Olet matkalla kohteeseen, joka on sinulle vielä tuntematon. Tiedät kuitekin, että suunta on oikea. Ymmärrät sen ilman sanojakin".

Ei pitäisi ajatella höpsöjä, mutta tästäkin tekstistä mieleeni nousi kuva tästä matkasta sinne taivaaseen. On se ihmeellinen tämä ihmisen mieli. No, ei tätä pidä kuitenkaan tulkita mitenkään vakavalla "silmällä".  Kyse on kuitenkin omista tulkinnoista ja onhan tulkitsemistapoja monia. Ehkäpä asia on niin lähellä mieltäni nyt vaikka syytä ei siihen konkreettisesti olekkaan. Mieli ratkoo omilla keinoillaan ajatuksia yöaikaan ja itsehän niitä sitten tulkitsee.

Tähän kevääseeni mahtuu paljon. Ensi lauantaina on kummityttöni insinööriksi valmistumisen -juhla, seuraavalla viikolla on äitini syntymäpäivä, sitten äitienpäivä ja sitten juhlitaankin jo sisaren 50-vuotispäivää. Jokainen kekkeri on tärkeä, kun kaikki läheiset kokoontuvat yhteen. Tällä hetkellä ne saavat entistä suuremman painoarvon itselle. Tänä vuonna olen tässä ja nyt, tulevasta en tiedä. Nautimme hetkistä ja niin tulee ollakin. Taidan olla juuttuneena näihin ajatuksiin, kun tuntuu, että rupean toistamaan itseäni. Tämä nyt vain sattui olemaan ajatuksissa joten sen synkimpään ajatteluun ei ole tarvetta. Onhan näitä iloisia asioita paljon joten ei mieleni ole mitenkään musta. Tiistaina ex tempore olin tyttökaverin kanssa iltaa viettämässä hänen pariviikkoisen loman kunniaksi, eilen olin avecin pojan luona 25 v synttärin merkeissä.Voipi olla, että vappua juhlitaan....pikku prinssin kanssa vaikka munkit ja simat taitavatkin jäädä väliin. Vielä pitäisi saada kalenteriin mahtumaan yksi perjantai-ilta vanhempien tyttärien kanssa....suunnitelmissa yhteinen karaokeilta ja pahnan pohjimmaisena ilta äidin, sisarien kanssa.....turvesaunassa ja poreammeessa. Olen tainnut herätä "talviunesta":)