Tämän päivän alku oli "kylkimyyryä". Kipupiste löytynee jostain oikean kyljen alapuolelta. Sen siitä saa, kun on ahkera ja kerää liikaa ohjelmaa päiväänsä. Asento istuen ei tunnu hyvältä mutta onneksi ei ihan mahdotonkaan ole, makuuasento onkin jo toinen juttu. Se onkin omituista miksi aina sama kohta tulee kipeäksi. Ilmeisesti lihakset menevät jumiin ja osansa voi antaa ylimääräinen paino keuhkoissa. No ei tämä ole vaarallista ja menee varmasti ohi kun otan rauhallisemman tahdin.

Luonto hellii meitä jälleen kauniilla aurinkoisella aamulla taivas sinisenä. Vähän kun vielä lämpiäisi voisi majottua viltin kanssa puutarhakeinuun seurustelemaan kirjan kanssa. Murkkukin rupeaa tokenemaan taudistaan, eilen aloitettu lääkekuuri on selvästi alentanut jo kuumetta. Vappu on tulossa, simat on tekemättä ja munkitkin ei sen puoleen, kumpaakaan en aijo tehdä. Taidan kuitenkin tekaista jotain muuta,  niin tulee harjoitettua taas taikinaterapiaakin. 30.4. on muutoin entinen hääpäiväni...silloin tuli asteltua maistraatin ovesta sisään. Odotin tuolloin toista lastani, mitään suurempia kekkereitä ei pidetty, tietenkin kyllä kakkukahvit lähisukulaisille tarjoitiin. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun asiaa muistelin näin jälkikäteen. No jonkilaisiin taitteisiin nämä juhlat osuvat kun nykyinen kihlapäiväni on 31.12.

Tämän kirjoituksen loppuun olen laittanut laulun -Päivät kuin unta vaan sanat. Mielessäni on tämä kappale ollut pitkään, mutta en ole muistanut siitä kun pätkän sieltä ja pätkän täältä. Eilen kappale tuli radiosta ja se "kolahti jälleen". Vaikka tekstissä poismenosta puhutaankin niin myös se ajatus elämän päättymisestä keväällä, kuten tietenkin aina, saa minut surulliseksi. Toiseksikin haluan myös muistaa tämän laulun sanoin, erästä henkilöä. Hän ei ole vielä poismennyt mutta hänen matkansa on alkanut. Iso vartio meitä blogisteja on hänen matkallaan mukana, enkelivartiona päivittäin. On hienoa huomata, että tämä joukko kantaa ja elää rinnalla. Leen@a päivittäin ajatellen, hänen rinnallaan kulkien.

                                  *************************

Päivät kuin unta   (Tapio Heinonen)

Hyvästi jää, se päättyi näin.
Sä aina olit uskottu ystäväin.
Jo lapsena kun seikkailtiin.
Aakkosista tyttösiin
yhtä aikaa vartuttiin.

Hyvästi jää, on vaikeaa
nyt kuolla pois, kun linnut laulaa saa,
kun kevät saapuu nauraen.
Kaunis tyttö jokainen,
silloin muistat entisen.

Päivät kuin unta vaan
aurigon toi tullessaan,
mutta seikkailut nää
ajastaan jo kauas jää.

Jos isä, hyvästiksi vain
vielä rukoilisit puolestain.
Mä vaikka huolta kotiin toin,
liikaa lauloin, liikaa join.
Ihmettelit, kuinka voin.

Siis hyvästi, on vaikeaa
nyt kuolla pois, kun linnut laulaa saa,
kun kevät saapuu nauraen.
Pienet lapset puistojen,
olen niistä jokainen.

Päivät kuin unta vaan
aurigon toi tullessaan.
Laulut, viinit on pois,
aika unohtaa ne vois'.
(2x)

Nyt hyvästi, myös tyttösein.
Sä yksin syttymään sait rakkautein.
Pahat hetket poistamaan
aina pystyit uudestaan,
kun vierelleni saavuit vaan.

Hyvästi jää, on vaikeaa
nyt kuolla pois, kun linnut laulaa saa,
kun kevät saapuu nauraen.
Kukka kaunis jokainen,
mä luonas oon, kun näet sen.

Päivät kuin unta vaan
aurigon toi tullessaan.
Tähti taivaat me niin,
kaukaisiksi tunnettiin.

Päivät kuin unta vaan
aurigon toi tullessaan.
Laulut, viinit on pois,
aika unohtaa ne vois'.

Kuinka nautimmekaan
päivät nuo kuin unta vaan,
mutta seikkailut nää
ajastaan jo kauas jää.
(2x)

Kuinka nautimmekaan...