Eilisen reissun jäljiltä olin niin väsynyt, etten jaksanutkaan kirjoittaa vaikka sormeni koneelle syyhysivätkin. Silmät kun eivät vaan tahtoneet pysyä enää ruodussaan, tunnelataukset olivat suuret. Kuitenkin päivä oli hyvä ja antoisa. Palliatiivisella osastolla minua tervehti heti tuttu hoitaja, monet kerrat aiemminkin olen hänen huomassaan ollut saamassa lääkehoitoja. Ihana myös, että hoitajasta tuli myös nyt omahoitajani, tuli hyvin turvallinen ja läheinen olo. Myös lääkärini osottautui erittäin mukavaksi ja inhimilliseksi, hänellä oli aikaa kuunnella minua ja hän myös otti huomioon tyttäreni mukanaolon, sillä meillähän oli vielä toinen aika perhetapaamiseen samalle päivälle. Lääkärini kysyi minulta suoraan edellisestä käyntikerrastani jolloin minulle kerrottiin, että hoidot lopetetaan. En tiedä, enkä edes sitten udellutkaan, mitä potilastietoihin oli kirjoitettu, mutta hän sanoi saaneen lukemastaan käsityksen ettei käyntikerta ollut oikein onnistunut. Hän pyysi minulta anteeksi kollegansa puolesta ja sanoi suoraan, että asia olisi pitänyt esittää hieman toisella tapaa. No palaute tuli annettua, mutta tärkeintä oli kuitenkin se, etten siis ollut kuvitellut saavani epäinhimillistä käytöstä osaksemme, vaan asia siis tosiaan oli näin.

Lääkäri oli perehtynyt potilastietopapereihini erittäin hyvin. Hän myös selitti konkreettisesti miksi hoitojen lopettaminen oli oikea päätös. Vaikka etäpesäkkeitä on keuhkoissa sekä maksassa niin kooltaan ne ovat kuitenkin kohtalaisen pieniä, molempien elimien kokoon nähden. Keuhkojen osalta isoimmat pesäkkeet ovat n. 2 cm kokoisia ja pienempiä. Maksassa sitten oli 4 pesäkettä mistä suurin kooltaan n. 3x3 cm ja muut sellaisia 2 cm kokoluokkaa olevia. Hoitokirjoon nähden, ei voida mitenkään todeta, että saamani viimeiset stytostaatit ovat millään lailla tehonneet. Näin ollen, stytostaattien jatkaminen kaikkine haittavaikutuksineen pahentaisi pikemminkin tilannettani. Näillä etäreillä ja ilman hoitoa lääkäri arveli, että pärjätään hyvinkin  pitkään. Hän myös kuunteli keuhkot, äänet olivat ihan hyvät. Tunnusteli vatsan ja varsinkin tietenkin maksan kokoa todeten, että ulkoisesti maksa on ihan normaalin kokoinen, ei suurentunut. Nilkoissani ei ole turvotusta myöskään. Ulkoisesti tutkien, olen siis kuin kuka tahana muukin. Samoin kaikki labra-arvot mitä oli otettu, olivat hyvät. Mitään lääkitystä ei tällä hetkellä tarvita. Kipulääkkeeksi painon tunteeseen keuhkojen osalta riittää ihan normi särkylääke. Verenpaineen seurantaa kotona 2xvko, koska minulla verenpainelääkitys. Aiemmat hoidot ovat nostaneet verenpainetta ja nyt näyttääkin siltä, että siinäkin päästään ainakin pienempään annoskokoon jollei kokonaan lopettamaan. Lääkäri otti myös heti hoitaakseen lausunnon kirjoittamisen hoitotukea varten. Kaavake on ollut täytettynä vissiin tammikuusta asti, mutta lääkärit ovat venyttäneet lausunnon kirjoittamista. Nyt tähänkin asiaan tuli vauhtia ja asia etenee. Seuraava käyntikerta sovittiin 4 vkon päähän ja sitä ennen peruslabrat. Lääkäriltä sain ohjeistuksen soittaa osastolle heti jos asiaa ilmenee, käyntiajan saa nopeasti, yleensä jo seuraavalle päivälle jos tarpeen on. Myöskin jos tunnen, että tarvitsen uutta lääkitystä tai että, jotain oireita tms. tulee, niin tarpeen mukaan kuvannetaakin. Lääkärini vakuutteli, että vaikka styostaattihoidot loppuvatkin niin hoitoa saan edelleenkin, uskon nyt tämän.

Hoitajaltani sain kotiinviemisiksi kansion, missä on kaikki tärkeät puhelinnumerot ja minkä väliin voin laittaa hoitokortin ym. Olisimme varmasti rupatelleet enemmänkin, mutta seuraavasta tapaamisesta olimme jo vähän myöhässä, joten piti kiirehtiä. Kuitenkin sain häneltäkin evästyksen soittaa kaikista asioista, mitkä mieltäni askarruttavat. Isommat tyttäret olivatkin jo aloittaneet keskustelua Yleissairaalan psykiatrian sairanhoitajien kanssa. Yhdessä kävimme läpi tilannetta ja tuntemuksia. Tämän käyntikerran tavoitteeksi olin asettanut vain sen, että myös tyttäret saavat "linkin" mitä kautta he voivat purkaa myös omaa mieltänsä ja tuntemuksiaan sekä saada niihin ammattimaista keskusteluapua. Käynti toimi tässä tarkoituksessa erittäin hyvin vaikkakin tätä puhumistyötä sekä asioiden järjestämistä olemmekin itse hyvin ponnekkaasti hoitaneet. Vaikka tukiverkko minulla on suuri ja ulottuu kyllä tyttäriinkin, niin kuitenkin he tavallaan tukeutuvat eniten toisiinsa, joten purkukeinoja varmasti tarvitaan. Eihän minun lähimmäiset esim. sisaret ole etäisyyksien vuoksi niin läheiset kun minä itse. Sovittiin, että jos vastaavaa tapaamista tarvitaan, niin otan yhteyttä heihin toukokuun lopussa, tyttäret järjestävät itselleen sitten omat tapaamiset, mutta paikka on eri. Minusta itsestäni tuntuu, että olen niin paljon kelannut, puhunut ym. etten halua itselleni aikaa sinne, tiedän kuitenkin, että jos tunne muuttuu niin tie on avoin.

Tälläiset päivät antavat paljon, mutta tokihan ne vievät voimaa ja energiaakin. Tänään olen hieman yritellyt suorittaa jonkin asteista kodin siistimistä, vähän se on jäänyt raakileasteelle. Hui hai, en anna sen häiritä, jos en saa tehtyä tänään ja huomenna en ehdi niin ennättäähän tuota myöhemminkin. Huomenna on monta odotettua ja mukavaa tapaamista edessä. Päivää odotan ihan innolla ja ajattelin olla ennakolta viisas ja mennä pienille päiväunille tässä välissä, sen verran tunnen että voimia pitää kerätä vielä eilisen jäljiltä.