Niinpä niin, tulipa tehdyksi. Sinänsä ei siis mitään uutta ja ihmeellistä mitä ei aikaisemmin olisi tullut tehdyksi, mutta jälleen yhtä kokemusta rikkaampana eteenpäin. Sunnuntaina iltapäivänä suuntana oli lähialueella oleva leiripaikka. Veljellä oli siellä kimppamökki vuokrattuna ja ihan lapsuuden uimamaisemissa oltiin. Tämän järven vesi on kesäisinkin niin kirkasta että pohjaan näkee. Sinänsä myös siellä on jotain sellaista, mitä ei ihan joka paikassa olekkaan. Pikku saunamaksulla pääsee kesäisin nauttimaan puusaunan löylyistä ja uimisesta puhtaassa kirkkaassa vedessä. Siellä on muutama pikku mökki, ilman mitään hienouksia ja yksi isompi. Niitä voi vuokrata edulliseen hintaan kun haluaa päästä elämysmatkalle metsän keskelle ilman mitään extraa. Ulkovessat on kyllä uusittu mutta valitettavasti paikka vaatisi hieman isompaa panostusta ja olisi sen arvoinen. Voisin käyttää kuvausta "hiomaton timatti", valitettavasti kaupunkimme päättäjät eivät taida sitä sillä tavalla arvostaa. Omasta kylästä ei vielä oikein osaa käyttää sanaa kaupunki...mutta liitokset tekivät meistä sellaisen 4 vuotta sitten. Muutoinhan täällä ei se kaupunkilaisuus näykkään,  paitsi poistuvine palveluineen ja pidempine matkoineen virastoihin tms. No, siinä samassa saunassa missä kakaranakin kävi,  istuimme naisporukalla saunomassa,  lempeissä löylyissä vailla kiirettä. Laiturin päässä oli talviuimareiden avanto valmiina ja tottahan toki, avantoon oli mentävä. Tulipa sitten kastettua tuo talviturkki jo huhtikuussa...taitanee olla ennätys. Toki olen avannossa ennenkin käynyt, mutta ajankohta on ollut yleensä lokakuu tai marraskuu joten jonkinlaista rajojen rikkomista tämäkin. Tulipa oikein hyvä olo, veri suonissa kihisi ja kohisi ja sitten vielä leppoista löylyttelyä päälle. Saunomisen jälkeen takkatulen ääressä isäntä grillaili makkaraa mikä kävi hyvin iltapalaksi. Pinja-koira oli ylen onnellinen kun sai mennä ja mekastaa monta tuntia vapaana pitkin metsiä. Otti kaiken ilon irti hänkin ja kenguruloikat vain sinkoilivat kun se painatti pitkin poikin maisemia. Huomenna on meno palliatiivisella, satsaan käyntii paljon. On myös perhetapaaminen juttelun merkeissä joten henkisesti uuvuttava päivä, voisin kuvitella. Perjantaille on tullut myös muuta ihanaa ohjelmaa mikä sisältyy Hesan reissuun. Ilolla tulen sitä jakamaan myöhemmin. Tällä hetkellä kaikki asiat rullaavat mallillaan ja aika kovaakin. Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että niin pajon hyviä asioita on edessä. Taidan olla aika onnekas ihminen, tuntuu siltä, että saan niin paljon kaikkea kaunista ja hyvää mikä vie päiviäni eteenpäin. Kun kohtalo on sanellut minulle tälläiset elämän eväät en voi, kun ottaa ne vastaan. Kuitenkin tämän kaiken keskellä tapahtuu paljon ja niin kaunista etten voi kun niistä nauttia. Kaikki päivät eivät ole tälläisiä..eivätkä tulevatkaan, mutta jokaiselle toivoisin niitä hyvän olon tunnehetkiä mitä itse koen. Toisiaalta näin sairaanakin voin vain sanoa, onpa minua onnistanut:)