Kipuilu sai minut koukkuun ja peruutti viikonlopun suunnitelmat. Oikean kyljen kipu sai nöyräksi ja pysyttelemään aloillaan. Maanantaina marssin apteekkiin hakemaan ensimmäistä "vahvempaa" troppia, viikonlopun kärvistelin särkylääkkeillä. Lääkkeiden käyttöni on ollut hyvin niukkaa eli en ole käyttänyt juuri normi särkylääkettä kummempaa jos nyt ei oteta lukuun noita stytoja tai pahoinvointilääkkeitä. No kyllähän se päässä äkkiseltään tuntuu joten pakko oli eilenkin pitää "rauhallinen" päivä ja olla vähän omissa afääreissä.

Reippaana tyttönä olin kuitenkin valmis aamulla kun odottelin kyytiä lääkärikäynnille. Täytyy vain kiittää ja kumartaa, sillä minulla on kyllä tosi ihana omalääkäri sekä omahoitaja:) Lääkärin kanssa keskustelu on vaivatonta ja helppoa, itsestä tuntuu, että hän on aidosti kiinnostunut potilaastaan ja haluaa hänelle parasta ja hyvää hoitoa. Täytyy sanoa, että se kyllä lämmittää mieltä ja sydäntä sekä tekee helpoksi käynnit palliatiivisella. On vähän kun "kotiin" tulisi tunne ja se on paljon se, toisenlaisiakin on ollut. Ulkoisesti tutkittaessa ei mitään ylimääräisiä havaintoja löydy, kyse voi olla ns. "luukivusta" eli siis syöpäkivusta mitkä potilaille yleensä ilmaantuvat tai sitten voi olla, mitä itse vähän epäilin kyse jonkin asteisesta revähdyksestä. Kuitenkaan en ollut juuri siinä viikonlopun aikaan tehnyt mitään kovin kummallista enkä raskastakaan, mutta toki onhan tässä tullut kaikenlaista tehdyksi tuolla puutarhassa joten kipuilu voi tulla jälkikäteenkin. Totta on kuitenkin se, että kivuntunnetta on ko. kyljen seudulla ollut jo lievenpänä pidempään.

Röngtenkuvat otettiin samalla reissulla keuhkoista sekä oikeasta kyljestä. Ja lääkitys muutettiin hiukkasen vahvemmaksi (siis mun mittapuun mukaan vahvaksi) ja joka päivä otettavaksi. Eipä muuta kun huumereseptit peliin ja apteekkiin. Burana 600 mg aamuin illoin, oxycontin 10 mg aamuin illoin ja oxynorm 5 mg täydentämään kipupiikkejen sietoa jos tarvetta on. Juu siis afäärit jatkuvat ennenkuin taas tottuu troppimäärään ja lääkettä rupeaa olemaan kestona elimistössä joten sivuvaikutukset lievenevät. Toisiasiassa tämäkin lääkitys on kevyt joten se voisi olla melko paljon vahvempikin, mutta hyvä jos näillä pärjätään toistaiseksi. Autonrattiin en aijo enää mennä eikä lääkitys sitä tietenkään pidä suotavanakaan. Kestokuljettajat saavat jatkossa hoitaa ajopuolen ja tietenkin tuo avecci joutuu tekemään oman osansa. No empä ole juuri autoillut muutoinkaan joten ei sen suhteen ongelmia ole...on valmiiksi tullut irrotautuminen siitäkin asiasta. Tiistaina taas treffaan lääkärin joten kuulen, mitä kuvissa on näkynyt ja tietenkin katsotaan, mitä lääkityksen aloittaminen on tuonut tullessaan. Oli myös huojentavaa kuulla, että saattohoitokotiin on näytetty vihreää valoa ja siellä on lähete valmiina, toki lääkärini mukaan en vielä sitä pitkään aikaan tarvitse, mutta varmistettu mikä varmistettu.

Samalla kun kävin apteekkireissulla kävin kirjastossa. Nyt on taas muutama uusi kirja ja auriko paistaa, joten taidan virittää lepolassen ja käydä nauttimaan. Ehtoolla täytyy tehdä pitzza kun eilen tuli sellainen mielihalu mutta muutoin taidan vain olla ja ihmetellä. Huomenna täytyy mennä ostamaan lisää kukkia kuistille ja muutamaan ulkoruukkuun, niin riittää lisää tuota silmäruokaakin. Muutoin on parasta ottaa muutama päivä vähän rennommin ja totuteltava omaan itseensä tuon lääkityksen kanssa ja antaa vähän kehon tottua lääkkeisiin. Kirjoittelen kyllä blogiin kun kone kulkee mukana vaikka kuistille mutta jos teksti rupeaa olemaan "kummallista" niin tiedätte, että afäärit ovat vallanneet pääni tai sen mitä siitä on jäljellä:) Haleja kaikille!