Näin se meni, keskikesänkin juhla kotona kera ystävien. Luonto väliin meittiä hellitteli ja väliin loiskautteli jopa rakeita ukkosen kera. Nyt kuitenkin säät ovat hellineet ja päivät ovat kuluneet huomaamatta niistä nauttien. Kipupiikit ovat pysyneet poissa ja vointi on ollut oikein hyvä. Olen nauttinut grillaamisesta ja hyvästä ruuasta ulkona syöden joten jos tätä tahtia jatkaa, voi tuloksena olla monta kesäkiloa. No niistä viis kuitenkin, tämä on niin lyhyt aika, että täytyy ottaa kaikki ilo irti. Juhannusaattona oltiin aamusella äidin ja siskon kanssa tekemässä vihtoja metsässä. Kyllä vihdan tuoksu ja vihtominen maistui juhannussaunassa, ihan elämän eliksiiriä, sanoisin.

Piti vaan pysytellä muutama päivä pois koneen äärestä, kun jostain syystä murkkuni vei juhannukseksi koneeni ja nyt se ei sitten suostu jälleen pelittämään. Tunnustaa täytyy, että ärräpäitä olen lennätellyt kun olen koittanut sitkeästi leikkiä atk-tukihenkilöä, mutta nyt on kyllä turvauduttava parempaan tuntemukseen kun omat taidot eivät riitä.

Suunnittelen aloittelevani mattojen pesua painepesurilla ihan kotipihassa. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä äidin kanssa vähän "tuulettumaan", mutta siitä myöhemmin lisää. Tulevaan viikonloppuun taitaa mahtua vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä lauantaina on tarkoitus lähteä Ahvenistolle katsomaan kiihdystyskisoja. Pitkään aikaan en ole ollut katsomassa mitään ralleja, joten nyt kun tuli tilaisuus, täytyy käyttää se hyödyksi. Monena vuotena on tapanamme ollut käydä mm. Jyväskylän suurajoissa seuraamassa ralleja, mutta nyt muutaman viime vuoden aikana olen senkin jättänyt väliin.

Täytyy sanoa, että tälläinen kesä sopii minulle. Arvostan tämän kesän kiireettömyyden tuntua sekä sitä, että ei ole pakko mennä mihinkään eikä myöskään pakko tehdä mitään. Monena päivänä menen kirjan kanssa keinuun istuskelemaan, mutta usein huomaankin jääneeni vain katselemaan ja kuuntelemaan ympärilleni. Nyt olen uskaltanut jo ajatella, että elokuun matkakin on ihan tosi juttu. Koska ajankohta on melko myöhäinen, venyttää se kesääni vähän pidemmälle. Pitkään mielessäni oli, mahdanko olla siinä kunnossa, että tosiaan pääsen lähtemään ja nyt olen jo antautunut ajatukseen, että jes jes pääsenhän minä.

Eilen lueskelin Ilta-Sanomia tavoistani poiketen. Siinä oli juttu Tellervo Koiviston julkisesta rakkaudentunnustuksesta. Hieno juttu ja rohkea teko. Sitä lukiessani ajattelin, muistammeko kertoa rakkaillemme tarpeeksi usein, että rakastamme heitä ja että he ovat meille tärkeitä.Lämpimien ja hellien tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen ei aina ole niin itsestään selvää. Välittämisen tunnustuksia pitäisi kertoa niin sanoin kun teoinkin varmasti useammin, myös muille rakkaille kun omalle puolisolle. Halaukset ja hellät sanat ovat arvokkaita meille kaikille.