Jostain kumman syystä blogistani olikin kuvat hävinneet eivätkä kommentinikaan koskaan kulkeutunut perille. Tänään on jotain katkoksia ollut, mutta luulin niiden olevan ohi. En nyt sitten tiedä, mahtaneeko tämä teksi kuitenkaan löytää perille, mutta yritetään.

Eilinen päivä palliatiivisella meni oikein mukavasti. Sain luvan jäädä kesälomalle niin ollaan sitten samikset siinä asiassa lääkärini kanssa. Ensimmäistä kertaa minulle myös kuvaruudulta näytettiin otettu keuhkokuva. Harmaita pallukoita on molemmissa keuhkoissa tasaisesti ja olivat hieman kasvaneetkin lääkärin mukaan. Kyljestä ei mitään löytynyt, ei siis luustossa näy mitään kasvaimien alkua eikä revenneitä lihaksiakaan. Sen suhteen oikean kyljen kivut eivät ole selitettävissä vaikka kylläkin jonkinlaista painoa kylkeen voi tulla. Kivut siis lienevät tätä "luukipua" eli syöpäkipuja. Niiden osalta tilanne on nyt niin tasapainossa kun vaan voi. Säännöllinen lääkitys pitää kivut poissa ja näin mennäänkin heinäkuun loppuun asti. Toki jos jotain aiemmin ilmenee, saan heti soittaa ja aika toiselle lääkärille järjestyy. Samoin jos tuntuu, että kipulääkitystä pitää nostaa niin sekin onnistuu. Toisiaalta on itselle helpottavaa pidempi tauko käynneissä sillä viimeisen vuoden aikana olen kyllä ravannut sairaalassa tosi tiuhaan. Saan siis luvan kanssa nauttia "kesälomasta":)

Tänään oli niin ihanaa kun vanhin tytär tuli pojan kanssa käymään. Menin heitä junalle vastaan ja ruokakin oli valmiina kotona odottamassa. Siinä minä sitten menin pitkin lattioita poitsun kanssa ja väliin poitsu tuli halimaan ja suukottelemaan. Hauskinta hänestä oli kun laitoin lippiksen päähän hän tuli äkkiä ottamaan sen pois ja lähti viemään toiseen huoneeseen ja tuli nauraa kukertaen takaisin. Käytiin leikkipuistossa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä. Poitsukka oli niin hyvällä päällä, mutta hän on yleensä aina ja pilke silmäkulmassa mennä viuhaa ja nauraa kihertää, väliin ihan "räkättää" ääneen. Mummun kaapit tuli uuteen ojennukseen ja kipot ja kulhot saivat kyytiä leikeissä. Tyttären kanssa just muisteltiin, että ennen juhannusta viime vuonna olin tipassa sairaalassa ja tytär oli ison masunsa kanssa minua siellä katsomassa. Pääsin sitten juhannukseksi kotiin ja samana aamuna tytär soitti, että nyt on lähdetty sairaalaan. Kohta päästään pikku-herran 1 v synttäreitä juhlimaan ja kakkua maistelemaan. Keskimmäinen pääsi aikaisin töistä ja olikin koko iltapäivän meidän seurana. Yhdessä sitten lähtivät kotimatkakalle koko poppoo.

Päivä on mennyt hurauksessa ja tänään taidan tyytyä katselemaan lopun ehtoota telkaa ja saunomaan. Eilinen päivä hurahti nukkuessa sillä nukuin ensin päikkärit ja kuitenkin oli illalla mentävä tosi aikaisin nukkumaan. Hieman väsymystä ilmassa siis, mutta siihen onkin lääke nimeltä uni. Nyt kyllä jännään, hukkuuko teksti vai mitä tälle tapahtuu. No se nähdään kohta.