Tottakai ja tietenkin, kyllähän tämä tästä lutviutuu. Pillereitä kun vetelee huiviin niin muutaman tunnin päästä on hieman enemmän tai vähemmän toisaikainen olotila. No humahdus kun menee ohitse, niin olo onkin ihan kohtuu normaali. Kipuilu on olematonta ja olotila ihan mukavahko vai sanoisinko mukiinmenevä siis lähes tulkoon normaali. Jee! Ainoastaan aamusella huomasin, että "kuumat aallot" iskevät kyllä läpi, en tiennyt sellaisia olevankaan, mutta oppia ikä kaikki. Niiden kanssa kyllä tulee toimiin varsinkin kun sekin olotila oli ohimenevä, yleensä kuitenkin olen varsin palelevainen. No ihan rauhallista oleilua olen harrastanut kuitenkin tänään ja nauttinut kauniista auringonpaisteesta sekä lämmöstä. Muutoinkin olo on oikeastaan hyvinkin seesteinen ja rauhallinen. Aivotyöskentely on ilmeisesti tuottanut tulosta ja jättänyt sijansa vain kotoiselle kauneudelle mitä ympärillä on. Tänään tuntuu hyvältä olla kotipiirissä ja kuljeskella puutarhassa, lekotella auringonpaisteessa ja väliin varjossakin hyvän kirjan seurassa. Pieneksi kutistuu elämän nautinnot, mutta kaipaako ihminen toisaalta niin kauheasti kaikkea "virikettä" ympärilleen. Tietenkin sekin on hyvin yksilöllistä ja toisaalta, joskus tekee hyvää irrottautua niistä omistakin piireistä ja antaa sijaa muulle. Varmaankin jokaiselle hetkelle on aikansa ja paikkansa ihan kuin jokaisella tilanteellakin. Täytyy kuitenkin kiittää teitä kaikkia ketkä rikastuttavat päiviäni ja antavat minulle uskoa ja voimaa sekä roppakaupalla hyvää mieltä jokaisena päivänä, te blogiystäväni olette minulle kyllä valtavan tärkeitä. Olette kertakaikkiaan ihku ihania:) Isoin hyvänmielen halein ja rutistuksin huomiseen.