Olinpa äsken kirjoittanut pitkän stoorin, mutta nanoavaruus taisi viedä sen mennessään siinä kohtaan kun olin sitä tallentamassa. Ei löydy mistään ei..no yrittänyttä ei lannisteta joten uutta kehiin vaan, vaikka tämä taitaa jäädä vähän tynkäversioksi. Minulla on huusholli ylösalaisin kun ryhdyin siivoustoimiin, mutta joutaa odottaa vielä vähän aikaa. Toivotaan, että tämä teksti ei kuitenkaan huku.

Lääkityksestä sen verran, että taitaa olla aika kohdillaan juuri nyt. Pää ja kroppa ovat tainneet päästä yhteisymmärrykseen ja mitään isompia oireiluja ei ole nyt ollut. Kipuilu on pysynyt tasaisesti poissa ja olotila on aikas normaali, mikäli minusta nyt jotain normaalia löytyy:) Tänään uskalsin siis aloittaa siivoustoimiakin kun koko viikon olen ottanut aikas rauhallisesti. Eilinen päivä meni asioiden hoiteluun. Sen verran hämäläistä hitautta minusta löytyy, että pakolliset soitteluasiat tuppaavat jäämään viimetinkaan. Kiltisti sitten kuuntelin puhelimen "pimpeli pom" odotusääntä ja odotin, pahus vaan kun se "pimpeli pom" vaan jatkuu ja jatkuu ja on totisesti ärsyttävä. No odottavan aika on pitkä ja saihan sitä sitten loputa ihan oikeankin ihmisen sinne langan toiseen päähän. Yleensä hoidankin netillä kaiken minkä vaan pystyy, mutta ihan kaikkia asioita ei kuitenkaan sitäkään kautta voi hoitaa, ikävä kyllä. Ärsytyskynnys oli kyllä ihan valmis. Sitten kun vielä lehtikauppiaat muistavat soitollaan, onkin ärsytyskynnyt täydellinen, anteeksi vaan. Eipäs siinä mitään, jos ymmärtäisivät jo heti kerrasta kun sanoo, ettei tilaa eikä osta mitään, mutta useinmiten jonkinlaista "junnausta" siellä toisessa päässä aina on, kaikki kun on melkein ilmaista ym. Sitten kun sanon, että en lue esim. naistenlehtiä niin kaupataan vaikka mitä muuta, yritän kuitenkin olla melko kiltti ja kohteliaskin aina, mutta ihan aina se ei onnistu. No tässä taannoin kyllä soitteli sellainen herttainen poitsukka...hälle täytyi jo heti alkuun sanoa, että säästän hän työaikaansa muuhun..hän kun kauppasi syöpävakuutusta:) No eipä ainakaan jäänyt junnaamaan asiaansa:)

Lapsukaisten koulut ovat päättymässä ja kesän vapaus koittamassa. Oma murkku jättää ylä-asteen taakseen ja edessä ovat uudet haasteet ja varmasti myös uusia ystäviä. Lapsuudestani muistan, kuinka ihanaa aikaa oli, kun koulu oli päättymässä. Ala-aste ikäisenä koulun loppuminen merkitsi sitä, että pääsi sisaren kanssa omaan "kesähuoneeseen" asumaan. Joka vuosi suunniteltiin kovasti mitä sitten tehtäisiin kun muuttolupa on vanhemmilta saatu. Huone siivottiin hyvin etukäteen ja petivaatteet ym. tavarat kannettiin paikoilleen. Oli ihan oma vapaus olla siellä ylhäällä omassa rauhassa ominen leikkeineen ja touhuineen. Pikkuveljelle oli annettu ehdoton kielto tulla meidän huoneeseen häiritsemään. Huoneessa ei ollut lämmitystä eikä sähköä, mutta kummasti sitä vaan pärjättiin. Joskus iltaisin häivyttiin salaa iltauinnille tai rantaan leikkimään ja palattiin omia aikojaan sitten nukkumaan. Käynti huoneeseen oli eteisestä joten vanhemmat eivät juurikaan seuranneet touhujamme, toki kilttejän me olimme ja nuoriakin. Antoi se kuitenkin ihan oman "vapauden" tunteen kun sai olla omissa oloissaan ja jättää vaikka leikit odottamaan seuraavaa päivää ja jatkaa siitä. Muutoinkin lapsuusajan leikit jatkuivat aika myöhäiseen ikään asti toisin kun nykyään, nykyisin nuorilla on niin kovin kiire "aikuistua" eikä leikille ole enää sijaa. Meillä ei tuota aineellista tavaraa ollut niinkään paljon, mutta reilusti mielikuvitusta kyllä muodostaa leikkejä ihan ilman sen suurempia tavaramääriäkään. Kirjastoa leikittiin sisarien vanhoilla koulukirjoilla ja "leimasimena" toimi nitoja ilman niittejä, itse oltiin niin kirjastotäti kun lainaajakin, molemmat roolit kävivät. Kotileikit leikittiin pihalla "mäellä" missä oli oma keittiö. Laudoista kyhättyjä hyllyjä, kippoja ja kuppeja, pöllejä tuoleina ja pöytinä. Ruokia laitettiin pikkumetsän antimista, marjoista, sienistä, lahonneista puista, sammaleesta, kukista ym. Samoilla antimilla leikittiin kauppaa, paitsi ostetut tavarat kiedottiin sanomalehteen.  Kerran naapurin pojan kanssa innostuttiin tekemään savikippoja. Kaivettiin niiden pihasta savea, muotoiltiin siitä sitten kaikenlaisia kuppeja ja kippoja ja majottuttiin myymään tuotoksia kauppa-auton oven eteen. Haa...saatiin muuten jokunen myytyä ja päästiin siten kauppa-autoon ostaan karkkia. Hätä keinot keksii ja mielikuvituksella pärjää pitkälle.