Eilen tosiaankin oli jo peräti 5 kerta kun palliatiivisella osastolla kävin lääkärin vastaanotolla. "Kesäloma" sen suhteen siis loppui, aika ainakin meni äkkiä ja oli ihan hyvä fiilis kun ei tarvinnut viiteen viikkoon ajatella koko asiaa lainkaan. Ei sen puoleen, käynnit on ihan ok ja hyviä, tarpeellisiakin, mutta kaipa sitä tuudittautuu tämmöiseen olemassaolon olotilaan, ettei oikein kaipaa mitään.

Labra-arvoni ovat edelleen tosi hyvät. Ainoastaan luuston maksa-arvo (se kai se oli?) on inasen kohollaan, näin oli myös viimeksi, muutoin kaikki on niiden suhteen hienosti. Seuraava lääkärikäynti sovittiin 16.8 eli ennen reissuun lähtöä, saan sitten tullia varten tarvittavat luvat, että voin viedä opiaatit mukanani. Onhan se hyvä, ettei kukaan tule syyttämään huumeiden myynnistä:) Uusia labroja ei seuraavaa kertaa varten tarvita. Tuommoinenkin asia on kyllä tärkeä, onhan se niitä melkein ainoita "viitearvoja" minkä mukaan tätä omaa olotilaa mittaa, niitä mittareita kun ei enää paljon muita ole.

Sen verran muutoksia lääkitykseen tehtiin, että ilta-annos Oxycontinista nostetiin kahteen eli 20 mg. Tämä sen vuoksi, että väliin kyljessä tuntuu epämiellyttävä tunne ja ei oikein tiedä miten päin sitä nukkuisi. Se ei varsinaisesti ole kipua, mutta haittaa sen verran, että saa meikäläisen pyörimään ympyrää sängyssä. Lääkärin mielestä tämmöistäkään tuntemusta ei tarvitse tuntea, siksi lääkityksen nosto. Itse sitä ei aina huomaa, että epämiellyttävät tuntemukset ovat ihan verrattavissa kipuun. Ilmeisesti kipukynnykseni on aika korkea, enkä osaa oikein ajatella, että mitään ylimääräisiä tuntemuksia ei tarvitse tuntea. On se hyvä, että lääkäri ajattelee asian minunkin puolestani ja puuttuukin siihen heti, kun tarvetta on.

Kirjoituskilpailun tekstin hahmotelmaa olen yrittänyt väsätä, en vain tiedä, miksi se tuntuu paljon vaikeammalta kun tämä blogin kirjoittaminen. Tämä kun syntyy aina ihan ilman mitään "tuskaa" ja teksti vain tulee. No minulla on vielä hyvin aikaa ja pirtissäkin on rauha maassa kun saan olla ihan issesseni. Tosin kyllä aveci kotiutuu kalastusreissulta tänään, mutta eipä hän minun kirjoittamiseeni muutoinkaan puutu. Täytynee antaa vaan ajatuksen lentää:)