Kotiuduttu ollaan ja olinkin ihan kirjaimellisesti kuin herrankukkarossa. Koska meiltä jäi siskon ja äidin kanssa suunniteltu kylpyläreissu keväällä tekemättä niin sisko oli päättänyt, että mökkireissu on korvaava kylpyläreissu. Meillä oli kyllä täyshoito ja hemmottelu, eli paljon parempi ja mukavampi kuin mikään kylpyläreissu olisi ollut. Ilma oli lämmin mutta onneksi taivas pilveili sen verran, että ihan suoraa auringonpaistetta ei ollut. Väliin lämmin kesäsade ripsautteli vettä ja ukkonenkin jyristeli, mutta ei ihan kohdalle osunut joten kuuntelimme vain kaukaista kuminaa. Hyvä niin, sillä mökki on kallioisella paikalla ja reilusti puustoa ja peltoa ympärillä. Syötiin hyvin ja uutukaisessa huvimajassa kahviteltiin, illalla saunottiin oikein pidemmän kaavan kautta. Sisko teki meille äidin kanssa jalkakylpyjä merisuolasta ja ruusun terälehdistä. Kyllä keho ja mieli lepäsi kun istuskeli saunomisen välissä kuistilla kuunnellen puiden suhinaa ja sihinää, haavan helinää ja metsän ääniä, muita ääniä ei kuulunut niin hiljaisen rauhallista siellä on ja katsellessa ympärilleen silmä todella lepäsi ja itseensä imaisi kaikkia niitä rauhoittavia elementtejä mitä ympärillään näkyi. Mökillä kun ei ole rantaa niin ulkosalla oli vanha kylpyamme, sinne siskon kanssa saunomisen välissä pulahdettiin ja leikittiin vesisotaa kun pikkaukakarat konsanaan. Tuli ihan lapsuusaikojen yhteiset uimareissut mieleen. Illalla mökissä pelattiin ilta myöhään korttia ja kyllä siinä tuli harjoitettua nauruterapiaa taas niin paljon, että pallea oli hellänä. Pihapiirissä on kaksi eri mökkiä ja me äidin kanssa majoituimme toiseen, en ihan äkkiä muista, milloin olisin äitini vieressä viimeksi nukkunut, mutta hyvin uni maistoi. Aamusella en malttanut kuistilta liikahtaa pitkään aikaan mihinkään kun kuuntelin herääviä luonnon ääniä. Urjalan torilla käytiin ja kierrettiin ja vielä iltapäivällä päätettiin jatkaa korttipelillä, nauruterapiaa jälleen.

Kyllä tuommoinen hemmotteluloma teki terää. Ei ehtinyt ajatella sairautta eikä sairastamista eikä muutoinkaan oikeastaan mitään, oli vaan ja nautti kaikilla aisteillaan. Ja on se kumma juttu, kun ruokakin passataan valmiiksi niin voi kun maistuu hyvältä ja on ihan nälkäkin. Kotioloissa en ole pystynyt kahvia juomaan n. kolmeen viikkoon kun se tekee huonon olon ja ei vaan maistu, mökillä join iltapäiväkahvin ja aamullakin pienen tipan kahvia ja siellä se maistui niin mahdottoman hyvältä. Pitäisikin varmaan ottaa jälleen tavaksi hemmotella aina väliin myös muita ja tietenkin sitä omaa toistakin puolisioa. Voisihan sitä joskus yllättää ja laittaa oikein viimosenpäälle kynttiläilallisen kotosalla ja tottahan myös niitä ystäviä voi väliin hemmotella kutsumalla vaikka valmiille aterialle. Toki myöntää täytyy, että sitä minä kyllä teen aika usein, että ystävät kutsun syömään, on niin kiva kokata isommalle porukalle. Tällä viikolla on kyllä tarkoitus kutsua veljen perhe muurinpohjalettukesteille joten jos siitä alottaisi jälleen.