Tuo vanha laulu pyöri tänään päässäni, hauskaa sinällään, etten ole kuullut sitä pitkään aikaan. Ajattelin sitten vain, että olemmekohan "me" näitä omituisia otuksia? Väliin tosiaan tuntuu siltä, eihän sitä itseään ihan normaaliksikaan lue. Tai mitä sitten mielletään normaaliuutena? Eihän meistä kukaan koskaan ole kuitenkaan samanlainen kun toinen, vaan olemme jokainen ihan omia itsenäisä persooniamme omien tuntemusten, näkemysten ja kokemusten muovaamia henkilöitä. Mikä meistä syöpäsairaista sitten tekee erilaisia? En voi mitenkään yleistää asiaa, sillä ajattelen sitä vain ja ainoastaan oman näkemykseni perusteella. Osa meistä elää kohtuu normaalia elämää, siis meistä keiltä hoidot ovat jo ohitse ja olemme, elämme päivästä toiseen niillä ehdoin, mitä meille on suotu. Omat kuvionsa sairauteen tuovat tietenkin hoidot ja kokeet, tuloksien odottelut ja lääkärikäynnit. Se on oma luku sinänsä ja kuitenkin heidätkin voi liittää tähän "omituisten otusten kerhoon". Olemme kaiketi loppupeleissä kaikki vähän kuin samaa suurta perhettä, erotuksella, että jokainen on omassa vaiheessaan ja omalla taipaleellaan. No miten "omituisten otusten kerho" sitten käytännössä toimii, ei se ehkä toimi kuitenkaan. Taidamme olla kaikki aika omissa koloissamme vaikkakin vertaistuki virtuaalisesti on ainakin kasvanut ja kehittynyt. Tietenkin on olemassa monia toiminnallisia tukimuotoja niin avokuntoutuksesta kelan-kuntoutukseen ja se varmaan kerääkin osan väkeä tiiviiseen yhteistoimintaan.  Mutta mitä jos tunnet, ettet kuulu oikein mihinkään ryhmään? Olet vähän niinkuin osa sieltä ja osa täältä mutta et mitään kokonaista kuitenkaan. Vaikka minä olen levinnyttä suolistosyöpää poteva niin osaltani en kuitenkaan aseta itseäni ihan pelkästään suolistosyöpäpotilaaksi sillä onhan minulla jo levinnäisyys niin keuhkoihin ja maksaankin. En kuitenkaan ole keuhkosyöpäpotilas enkä taas ainoastaan suolistosyöpäpotilaskaan. Mikähän minä sitten olen, olen se "omituinen otus" mikä asuu meillä. Se on ja elelee päivästä toiseen väliin unohtaen että onkaan ihan "omituinen otus" ja kuuluu siihen tiettyyn kerhoon minkä jäsenyydestä ei välttämättä tarvitse olla ylpeä .