Ei käy ei! Sunnuntain leffailta meni mönkään, kun teatterin projektori hajosi. Tunti kun oltiin varrottu, niin ei muuta kun jonoon ja lipunhinnat takaisin. Se siitä leffareissusta. Lohturuoka kyllä maistui hyvältä ja vähän maisemamatkailuakin harrastettiin, kun ajeltiin kulmakuntia joten silmänruokaakin oli tarjolla. Elohopea on sahaavassa vaiheessa. Päivä menee kutakuinkin hyvin, ehkä inasen lämmön puolella, iltasella sitten alkaa horkkapalelu. Joka ehtoo lämpö muuttuukin kuumeeksi sahaten siinä 37.5-38.5 välissä. Lisää buranaa peliin eli ilmeisesti kaksi päivässä ei riitä, pitänee siirtyä kolmeen muiden troppien lisäksi. CRP oli kuitenkin laskusuuntainen eli 57, joten puolintumista oli tapahtunut. Vielä tiputettavaa olisi sillä normi serppini on ollut siinä 1 tietämillä tai alle eli joku "myllää" edelleen. Huomenna uudet labrat joten sitten taas kuulen missä mennään. Antibioottia olisi yksi tbl vielä jäljellä ja voi olla, että kuuri jatkuu jollei vaihdu kortisoniin. Eilen käväistiin pikaisesti tyttärellä, kun matkalaukku oli siellä. Tuukka-prinssiä mummulla olikin jo ikävä joten oli ihana nähdä. Miun sydän on ihan myyty aina kun saan nähdä poikaa. Tuntuu kauhealta ajatella, jos en saa nähdä hänen kasvuaan ja kehittymistään sekä tietenkin muita tulevia lapsenlapsia. Meidän suvussa näitä lapsia syntyy tuhkatiuhaan. Pikaisen laskutoimituksen mukaan 4:n polven jälkikasvua on 18 ja 19 syntyy loppusyksystä. Muutoinkin jäin mietiskelemään elämää sen jälkeen, kun ei itseä enää ole. Enpä tiedä miksi moiset ajatukset taas päässäni jylläävät, voi olla, että se kun on sairaana vaikuttanee asiaan. Mietin kuitenkin, miltä avecistani mahtaa tuntua kun hän jää yksin, hassua että pohdin, pitäneekö hän enää sormusta sormessaan vai ei? Tunteeko hän kodin tyhjäksi, ilman minua? Eihän näitä passaisi miettiä, mutta minkäs teet. Koska koti on tärkeä paikka, funtsin tuntuuko läsnäoloni täällä vaikka fyysiesti olisinkin jo poissa? Tuleeko toisille tunnetta, että mitähän minä olisin tuossa tilanteessa tehnyt tai ajatellut? Jääkö jälkeeni mitään, mistä voisin olla ylpeä ja iloinen tai että edes joku muu olisi ylpeä siitä? Toisarvoisia asioita, eikä ne edes pohtimalla tuo mitään tulosta. Ne on ajatusvälähdyksiä vain hetkessä, ehkä hetkessä mikä on itselle jollain tavoin syvällisempi, merkittävämpi tai mieleenpainuvampi.

Tässä talvella oli mukana meikkauksessa Bottegavergen studiolla, meikkaus kuului osana kampanjaan Kauneus Tarttuu -syöpä ei. Nyt välitän tässä näin itse kirjoittaen, kutsun muotinäytökseen mikä kuuluu ko. kampanjaan. Valitettavasti en onnistunut liittämään tähän koko hienoa kutsua, en siis saanut sitä kopioiduksi enkä edes linkitetyksi, mutta tieto levinnee tästä näinkin.

Torstaina 2. Syyskuuta 2010 klo 18.30 Bio Rex Mannerheimintie 22-24 Studio Martzun& Kauneus Tarttuu hyväntekeväisyyskampanjan muotinäytös.

Musiikista vastaavat Ira Kaspi, Helena Lingren ja Jorma Uotinen, viulisti Elisa Järvelä ja pianisti Jari Hakkarainen. Tilaisuuden juontaa Leena Sarvi.

Tapahtuman tuotto ohjataan kokonaan syöpäpotilaiden hyväksi. Sisäänpääsykortti (10 e) sisältää suolaista tarjottavaa sekä palan paikkeeksi Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Skumppaa.

Voit tukea kampanjaa myös osallistumalla järjestettävään arvontaan jonka pääpalkintona on Riitta Nelimarkan taulu (arvo 600 e)

Ilmoita osallistumisesta ennalta 26.8 mennessä. [email protected] tai [email protected]. Lippujen lunastus ovelta (10 e).