Pääni tuntuu nyt ihan tyhjältä enkä tahdo saada taas sisäistä arkkuani auki. Ajatuksia kyllä on, mutta niiden ulostuloaukko taitaa olla tilapäisesti tukkeutunut. Pienehköä lämpöilyä on jälleen ollut, se alkoikin heti kun kortisoniannos puoliintui. En tiedä, onko sillä asiaan osaa taikka arpaa, mutta jotenkin liitän sen siihen. Myös oikealla puolella jossain vatsan uumenissa on oudon tuntuinen "kipukohta". Mitään varsinaista kovaa kipua ei ole, mutta sellainen epämääräinen jäytäminen kyllä. Vireystasokin rupeaa olemaan vanhaa samaa luokkaa eli ei kovin kummoinen, aktiviteettiaika on tällä erää ohi. Pää kyllä suhaa jos vaikka minkälaista suunnitelmaa, toteutus lienee toinen juttu ja hienosäätöä tarvitaan. Ajatuksena on kuitenkin tehdä  vähän ompeluhommia tänään kunhan ensin käyn vähän ulkoilemassa. Lukiessani kirjaa tai niin kuin äsken, selailin ja kuuntelin muutaman musiikkivideon, meinaa silmä ruveta lupsumaan kiinni. Tämä on ihan omituinen ilmiö ja huomaan törmääväni siihen vähän väliä, sillä en nyt mitenkään kauhean väsyneeksi itseäni tunne vaikkakin heräsin tosi varhain. Ajattelin jos vaikka ulkoilu kauniissa auringonpaisteessa piristäisi ja antaisi vähän potkua päivän alkuun.

Sen verran vielä Prinsessa elokuvasta, että leffan musiikki oli ihastuttava. Minun oli ihan pakko käydä You Tobesta kuuntelemassa Johanna Kurkelan esittämä kappale Prinsessalle. Laulu on niin herkkä ja käsinkosketeltavan kaunis, että kuuntelin sen pariinkin kertaan. Valitettavasti videossa ei ollut laulun sanoja, sillä jo pelkästään tekstinä se on kaunis.

Perjantaina on taas labrapäivä ja maanantaina sitten lääkärireissu. Arvelen jo etukäteen, että troppimäärää pitää vähän entrata, sillä lisätroppia olen nauttinut ihan päivittäin. Ajattelin myös kysyä, onko vatsan UÄ ihan mahdoton ajatus, sillä olisi ihan mielenkiintoista tietää, mitä siellä tapahtuu. UÄ on kuitenkin otettu vain yhden kerran ja siitäkin on aikaa ihan hirveästi, ei ole mitään muuta kuin arvuuttelua mitä maksassa tapahtuu nyt.  Keuhkojen tilahan tuli tässä vähän aikaa sitten tutkittua ja sen tila on selvillä. Sisänsä niillä tiedoilla ei mitään mullistavaa merkitystä ole, mutta jotenkin sitä itse kuitenkin haluaa tietää vähän, mihin suuntaan mikäkin tila menee. Voipi kuitenkin olla, että mitään tutkimuksia ei tehdä kun ei tieto ole ihan välttämätöntä ja tutkimukset ovat kalliita. Tieto lisää tuskaa...voisihan se olla niinkin joten ihan varmasti en osaa itsekään ajatella, miten sitten suhtautuisin jos vaikka kuulisi etäreiden julmetunmoisesta kasvusta. Totuus taitaa olla kyllä se, että kasvuahan tapahtuu koko ajan ja se on vain hyväksyttävä.

Nyt vähän murua rinnan alle ja ulkoilemaan jos vaikka tuo ompelukonekin rupeaisi lähettämään kutsuvia singaaleja työn touhuun.