Vähän tosiaan on perhosia vatsassa tuon huomisen lääkärireissun kanssa. Yleensä sinne meno ei ole jännittänyt eikä muutoinkaan edes kauhistuttanut, mutta tämä kerta tuntuu itsestä hieman erilaiselta. Useita kysymyksiä on valmiiksi mietittynä ja niitä vaatimuksiakin. En kuitenkaan menetä yöunia asian vuoksi, enkä sitä sen enempää edes pohdiskele, muhikoon ajatukset vaan, niin purkautuvat sitten uloskin.

Siskot kävivät äsken poikkeamassa ja sainkin vähän muuta ajateltavaa, kun jeesasin siskoa yhden projektin kanssa. Lupailin vielä vähän etätyötä tehdä hänen puolestaan ensiviikolla, mikä on ihan vaihtelua normaaliin päivärytmiin ja netin käyttöön. Pikkuveljeäkin kerkesin tänään tapaamaan, joten olen ollut erityisen sosiaalisella tuulella. Ensiviikolla tulee ainakin keskimmäinen tytär avecin kanssa käymään, tuntuu ihanalta nähdä jälleen kun edellisestä kerrasta on pitkä aika. Lisää siis sosiaalisuutta:) On kyllä ihanaa, kun on paljon läheisiä ympärillä. Tässä viikolla katsoin ajankohtaisohjelman vanhusten kotihoidosta, en kyllä muista ohjelman nimeä enkä edes kanavaa, mutta surullista katsottavaa se oli. Tiedän myös, kuinka totta varsinkin pääkaupunkiseudulla. On paljon niitä, kenellä ei ole ketään kuka huolehtisi ja auttaisi saatika sitten ajaisi hänen etujaan. Hyvinvointivaltiossa näin ei pitäisi olla, kyllä silloin meidän sosiaalipuolella on jotkut asiat tosi retuperällä. Mitenkähän aina vähemmistöryhmät ovat niitä, mitä joutuvat heikompaan osaan?

Tänään kirjoitan lyhyesti ja huomenna sitten lisää. Täytyy uhrautua katsomaan, kuinka tähdet tanssivat ja loistavat parketilla. Sitten pitänee pistää kuumemittari jälleen kainaloon ja tarkistaa illan saldo. Aamu oli suhteellisen vähäkuumeinen, jos ilta olisi vaikka toisintoa:)