Tässä on muutama päivä mennyt aika hissukseen. Kipuset vähän yltyivät ja aikani pähkäiltyäni omatoimiseen tapaani lisäsin aamun ja illan lääkeannostusta yhdellä pillerillä. Tuntui, ettei tuo lyhytvaikutteinen oikein petrannut olotilaa tarpeeksi, vaikka ensinalkuun yritin niillä pärjäillä, nyt sitten otan niitä vielä lisäksi tarpeen mukaan. Ja vot sie..minähän pääsin jälleen jaloilleni ja liikkeelle. Parin sisäpäivän jälkeen lähdin kävellen kylille, kun apteekkiin oli tarvis mennä. Tuntui oikein hyvältä käveleskellä hissukseen, aurinko paistoi ja vaikka tuuli onkin kova, niin troppaaminen ja liikunta saavat minut kyllä nykysellään ihan hikiseksi..ei siis palelua. Toki vällyäkin päällä on reiluhkosti, eipä enää kesähepeneissä tarkene, kun ehtoolla on pakkasta.

Eipä noita lääkemääriä saisi kaiketi näin omatoimisesti itse nostella, mutta moisen takia en viitsinyt soittaa sairaalaan kun ensi viikolla on kuitenkin lääkäriaika. Kerron kyllä reilusti lääkärille kaikki "pahat" tekoni, enkä siitä edes paineita ota. Pääasia että olo on nyt paljon mukavampi.  Oikean kyljen "sisus" juimii niin ja juiminnan vastakappale on selkäpuolella, se oli jännä juttu huomata. Selkäpuolen kohta on niin arka, että en nyt sitten oikein tiedä, mikä mahtaa olla oikea kipukohta. No pääasia, että ei tarvitse ihan kippurassa olla ja isolla läjällä tyynyjä löhöpaikka löytyy sohvalta joten mikäs siinä on köllötellessä.

Tässä on useana päivänä luonani käynyt jälleen näitä läheisiä ihmisiä. On tuntunut hyvältä jutustella ja tavata. Aina riittää puhumista, muustakin kun sairaudesta ja saahan sitä vähän eri tietoa ulkomaailmasta, mistä muutoin on aika pihalla. Muutoinkin tuntuu, että voi olla "normaali" vaikka tokihan tämä sairaus ja sen loppuvaihe meillä kaikilla mielessä kummitteleekin. Paljon olen mitettinyt sitä, että emmehän me ihmiset taida koskaan olla valmiita...olkoonkin kysymys mistä tahansa. Usein etsitään oikeaa hetkeä, aikaa...tilannetta..vuotta, asiaan kun asiaan. Mietitään, onko nyt oikea aika tehdä lapsia? Onko nyt oikea aika vaihtaa työpaikkaa? Onko nyt oikea aika lähteä opiskelemaan? Mistäs me tiedämme, mikä se oikea hetki on? Se on varmaankin se hetki, kun me itse tunnemme sen oikeaksi, kukapa muu sitä määrittelee. Mitäs sitten jos se hetki onkin väärä? Mistäs sitä tietäsi tai ketä syyttelisi, että nyt ei ollut oikea hetki vaan oli väärä hetki? Ei hetki voi olla oikea tai väärä...se on sen oloinen hetki, kun meistä itsestämme sillä hetkellä tuntuu ja sen mukaan me sitten toimimme. Niinpä tällekään tilanteelleni ei ole oikeaa hetkeä eikä väärää hetkeä, ei ole määritelmää milloin sairaus iskee...milloin elämä loppuu ja miksi tämä sattui juuri minulle. Se on vain hyväksyttävä, yhtenä elämän tosiasioista, tälle en mitään mahda ja tälläkin lienee tarkoituksensa. Sen minä hyväksyn.

*******************************************************

Tämä laulu on niin kaunis ja herkkä...se koskettaa sielua ja sydäntä. Voit kuunnella sen linkistä Iina Kangasharjun esittämänä:

http://www.youtube.com/watch?v=sIgZMhiva_M&feature=related

LINTU

Maailmaan mä avaraan

jos mennä voisin vaeltamaan

ja voisin nähdä kaiken sen

myös paikankin niin lämpöisen

mikä ohjaa kohtaloa,

mikä on ollut ainiaan.

Maailmaan mä avaraan jos

mennä voisin vaeltamaan

ja voisin nähdä kaiken sen, mi

viepi ihmisen onnehen.

Kaihoten nyt katselen, kun

lentää tuolla lintu pienoinen

se nousta korkealle saa ja

näkee kauniin, kauniin maan.

Täällä nurmet, metsät vihannoi

puut vetten pintaan heijastua voi.

Miksi jäisin ikävään, kun lintu

siivin lähtee lentämään?

Mä lapsi maanhan olen vain

ja täällä tehtäväni sain.

*********************************************************

Levollista viikonloppua kaikille rakkaille lukijoille.....halauksia ja kynttilöiden tuiketta niin mieliin kuin silmiinkin.