Lääkärireissu meni oikein mukavasti, enkä edes noottia saanut. Olin toiminut ihan oikein, kun olin kipulääkityksen määrää itsenäisesti lisännyt. Todettiin sitten, että lääkitystä on siis syytä tarkastella lähemmin ja nostaa edelleen. Annostus nostettiin nyt 40 mg (tarv. 50 mg) aamuin illoin ja sitten tietenkin 10 mg tarvittavaa lisälääkitystä, jos siltä tuntuu. Sain mukaani kipupäiväkirjan mitä nyt täyttelen ja maanantaina on aika sairaanhoitajan vastaanotolle. Tsekataan vähän riittäneekö tämä annostus vai pitäisikö vielä korottaa.

Kipupäiväkirjan täyttö on sinänsä ihan helppoa, mutta on kyllä aika vaikea määritellä kipua sinänsä. Ei luulisi niin olevan. Ajattelisi, että mikäs siinä kun on kipua niin määrittelet sille sitten suuruuden ja jos on vaan vähän kipua niin sille oman suuruutensa. Mutta kun sitä ihan oikeasti tarkastelee ja miettii,  ei asia välttämättä ole ihan niin simppeli. On vielä helppo määritellä mikä on suurin kivun määrä ja se milloinka sitä eniten esiintyy, mutta vaikeampaa on määritellä se mikä on siinä välissä. No onnistuuhan sekin kun sille oman kipukynnyksen mukaisen mittarin määrittelee, mutta kovin helppoa se ei ole. Nyt tuntuu siltä, että tarkastelen omaa olotilaani vielä enemmän suurennuslasilla kuin ennen. No myöntää täytyy, että kipusiakin on enenemässä määrin, joten ehkäpä viikonloppuun mennessä olen oman kipuni "herra".

Unisuutta tuo lisätroppaaminen tuppaa teettämään ja tänä aamuna ihan peljästyin, kun piti pukea vaatteet päälle ja koska selkä on ollut kipeä, niin ajattelin, että vähän lepuutan sitä ensin siinä pitkäkseni. Hui hai...pikaunethan siinä tuli otettua, reilu tunti heräämisen jälkeen ja tytär säikähti ihan hirveästi kun oli lähdössä kouluun, että mitä äidille on sattunut siinä sängynpäädyssä röhnöttäessään. Täytyy toivoa, ettei moisia pikaunia tule ihan missä sattuu otettua, sillä se olisi jo aika hassua ja voisi teettää monta koomillista tilannetta.

Tänään keskimmäinen tytär aveccinsa kanssa sekä Simba-koiran kanssa olivat käymässä. Vietettiin taas mukavan leppoisaa yhdessäoloa iltapäivän ajan. Tälläkin viikolla on ollut ihanaa kun olen tavannut molemmat perheet ja paljon muita lähisukulaisia. Vieraisilla on muutoinkin ollut paljon väkeä...ihanaa sekin. Marraskuun alkupuoliskolla olisi tarkoitus tavata ihania ystäviäni vuosien takaa..glogin merkeissä. On aivan ihanaa, että nämä ystävät ovat pysyneet ja pitäneet...olleet ystäviäni monien vuosien ajan vaikka väliin on aikoja, ettei ole nähty eikä edes välttämättä aina kuultukaan niin säännöllisesti. Silti he ovat aina olemassa ja juttu voi jatkua siitä mihin se edelliskerralla jäi. On rikastuttavaa itselle omistaa tälläisiä ystäviä, voi kuinka olenkaan teistä ylpeitä. Porukka on lupautunut tulemaan vaikka kotiin jos en jaksa mihinkään liikkua....ja tuoda gloginkin tullessaan.

Tähän viikonloppuun kuuluvat kynttilät niin sisällä kuin ulkonakin. Illat ovat pimeitä ja mikäs sen somemmin niitä valaisisi kuin kynttilät. Isän haudalla täytyy käydä ja hautausmaa on kyllä kaunis, kun illan pimentyessä monet kynttilät valaisevat ja tuikkivat. On myös hetki aikaa muistella...ja sytyttää muutama kynttilä vielä muistojenlehtoonkin. Läheisemme tuikkivat meille tähtinä kun katsomme taivaalle ja me valaisemme heidän polkuaan pienin pienin kynttilänliekein.