Eilen ei vuodatus suonut minulle mahdollisuutta kirjoittaa blogiin. Sain yhden osion kommenteista kirjoitetuksi ja kaikki muu hukkui error page....ja tyhjää. Nou hätä...tänään uusiksi vielä näin aamupäivän aikana, silloin voi silmä pysyä paremmin auki. Eilen jäi kaikki töllötysohjelmatkin katsomatta...tai katsoin, mutta nojatuolissa torkkuen, kunnes sitten päätin mennä ihan sänkyyn asti nukkumaan. Ihana auringonpaiste ja kirpakka pakkanen sitä luonto meille tälle pyhälle suo, tietäen sitä koppihoitoa edelleenkin. Toki olin vissiin nukkunut niin sikeästi ja tuhannessa kippurassa, että aamulla kroppa oli kankea kun rautakanki eikä meinaa sitten notkistua ei millään, joten ulkona kävelykään ei mitenkään houkuttele.
Perjantain tutustumiskäynti meni ihan mukavasti. Paikka oli ihan ok, mutten tiennyt että kyseessä on lastenkoti. No laitos on aina laitos ja sen mukaisesti laitosmainen. Eipä se mitään ihastuksen ilmaisuja saanut aikaiseksi, mutta monien mahdollisuuksien vuoksi, hyvä harkinnanvarainen ratkaisu sekin. Siellä nimittäin oli yläkerrassa, nyt juuri rempassa olevat, pari asuntoa, missä kaksi nuorta asuivat "kimpassa" ja asunto oli oikein tilava ja viihtyisä. Myöskin pihapiirissä on yksi rivitalo, missä nuorella on ihan oma asunto, mutta valvottuna. Tähän on vaan 18 v ikä, mutta kuulemma joustoakin voi iän puoleen olla. Nämä asunnot olivat täysiä nyt, mutta kevätpuolella voisi vapautuakin asunto. Tosin nuoret ovat sen yhteisen vuokra-asunnon päättäneet hankkia ja se päätös tuntuu pitävän. Viranomaisten kanssa sovittiin sitten kotikäynti vielä maanantaille ja silloin tehdään kaikki lopulliset päätökset.
Keskiviikon ja torstain kärvistelin vatsani kanssa. Olin saanut uutta vatsantoimituslääkettä ja yllätys yllätys se toimikin kohdallani aivan päinvastoin ja sai aikaiseksi oikein umpilukon. Voi viude ei ollut mukavaa ei. Kyllä tuntemukset ovat silloin pahimmillan ihan fyysistä sekä psyykkistä kipua ja totaalista pahaa oloa. Kyllähän se sitten metalaxilla rupesi vihdoin viimein toimimaan, mutta tuon pari päivää siihen saikin sitten käyttää. No nyt on tropit vaihdettu entiseen hyväksi havaittuun ja toivon mukaan moisesta vaivasta ei tarvitse olla huolissaan ihan vähään aikaan. Muutoinkin mietin näitä erinäisiä paikallisia kiputuntemuksia, miten ihmeessä nuo kipujen paikat voivat vaihdella ihan laidasta laitaan. Miten esim. yön jälkeen voi aamulla olla nivunen niin kipeä, että koko jalan liikuttaminen sattuu? Esiintyykö syöpäkivut vaihtelevina paikasta riippumattomina kipukohtina summittaisesti? Täytyy muistaa kysyä asiaa lääkäriltä kun keskiviikkona menen.
Torstaina kävi tytär avecinsa kanssa. Tiistaina hänellä oli syntymäpäivä ja kun he tulivat, niin tytär toi tullessaan ihania leipomuksiaan. Keikauskakkua ja suklaanamusia (eri täytteillä). Tytär oli tehnyt jotain äidiltä salaa...eikä ollut hiiskahtanutkaan...oli käynyt autokoulun ja oli ollut inssissä aamusella. Luulin että hän pilailee, kun tokaisi, että mä kuule ajoin tänne autolla. Luulin tsoukiksi....hienoa tyttäreni, elämä hymyilee olen ylpeä sinusta. Sovittiinkin heti että lähdetään naisporukassa viikon päästä Tampereelle tallipihaan haistelemaan joulun "tuulahduksia", minulla kotiinkuljetus. Tiedän, että kaikki reissut minua väsyttävät ja saavat selkäni ja kroppani särkyilemään, mutta varustaudun tropein ja luotan "holhoojiin". Olen joutunut pitäytymään niin monesta menosta viime aikoina, että se harmittaa minua suunnattomasti. Mutta ei sille mitään mahda kunhan saa nyt nämä pakolliset kuviot edes hoidettua. On vaan pakko hyväksyä, että fyysistä voimaa ei enää ole eikä se taida edes palautua. No jos ei vuori pääse muhamedin luokse niin muhamed pääsee vuoren luokse.....siis jotenkin näin.
Kommentit