Tosiaan sairaalasta on päästy ja kotosalla ollaan, ihana niin. Kaiken pähkäilyn jäljeen päädyttiin siihen (kuvaus näytti), että suoli oli aivan täysi tavaraa ja etärit kasvaneet joten ne painavat. Eipä siinä mitään muuta kun urakalla suolta tyhjentämään, sairaalassa se ei alkuun kovin hyvää tulosta tuottanut mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt sitten kotoana on juotu pehmennyslääkkeitä oikein urakalla, suoraan sanoen niin, että korvista ja nenästäkin tulee ulos ja yököttää. Voimat vaan ovat ihan menneet ja siksi en ole jaksanut edes päivittämään blogia, olen pahoillani siitä. Kaikki voima vaan on mennyt juomiseen litkuja, vessassa ravaamiseen ja nukkumiseeen. HB on edelleen alhaalla eli 82 mutta lisäverta ei vielä tähän saumaan annettu, edessä on jos hb ei nouse. Nyt on pikkuhiljaa tullut parempi ja hivenen voimakkaampikin olo, mutta nukkuessa menee suurin osa päivää. Tottahan tuon tietää, samahan se on kun kovan vatsataudin jälkeen, kestää ennen kuin voimat palautuvat. Oikealla puolella vatsaa on edelleen kiperä kipukohta, mutta se on kohtuullisesesti noteerannut nyt lääkkeisiin, mitä aiemmin ei tapahtunut vaikka tietyissä asennoissa kieltämättä se kyykkyyn saa. Ei ole puhetta että kumartelee tai tosta noin vain vaihtaa kyljen asentoa, huuhto kuuluu oitis, joten asennon löytäminen ei ole helppoa. Lisäksi edelleen lihakset kiukuttelevat, niin jalat kun kädetkin. Sanoisin pirullista särkyä ilmenee tuon tuosta mutta siihen onneksi tehoo troppi melko hyvin.

Sen verran pääsin muihin maisemiin, että lauantaina juotiin veljen 60-vuotis kahvit siskolla. Muutaman tunnin jaksoin olla ja oli aivan ihana nähdä veli vaimoineen sekä myös muita sisaruksia. Kotosalla on käynyt vähän väliä joku katsomassa ja hemmoteltukin minua on. Olen saanut ravintolisiä jääkaappiin, lääkkeet on haettu apteekista ja tonttu toi lahjaksi lahjakortin joulusiivouksesta, ihanaa. Sunnuntaina keskimmäinen tyttäreni+avec tuli käymään. Hänen kanssaan olemme suunnitelleet heidän keväällä olevia häitään. Yhdessä on katsottu netistä kuvat niin mahdollisesta hääpuvusta, juhlapaikasta, ruokalistasta, kutsukor-teista. Näin pääsen mukaan häihin vaikka fyysisesti en olisikaan enää läsnä. Puhelin soi välillämme melkein päivittäin ja aina jotain uutta juttua häihin liittyen on. On ihanaa kun minut on otettu tähänkin näin mukaan. Saan myös nähdä ainoana hääpuvun ennen häitä, Nnu tulee sen minulle näyttämään heti kun se on hankittu. Olen onnellinen. Kun emme päässeet yhdessä tallipihalle, hän oli käynyt siellä ja kuvannut kaikkia mahdollisa kohteita sekä tehnyt niistä ihanan koosteen koneelle. Otsikkona oli: Kun äiti ei pääse tallipihalle, tuodaan tallipiha äidin luokse. Joten pääsin kun pääsinkin mukaan, vaikkakin keittiön tuolilla istuen.

Täällä viikolla täytyy soittaa sairaalaan seuraavasta käynnistä ja voinnista. Tuntui hienolta kun omahoitaja kävi vuodeosastolla minua tervehtimässä vaikka hänellä varmasti muitakin kiireitä oli. Olen edelleen vakuuttunut, että olen hyvässä huomassa. Oloni on kaikesta huolimatta levollinen. Minä olen vakuuttunut, että voimani tästä palautuvat melkein ennalleen. Siihen antaa potkua myös se, että jouluna saan tyttäret perheineen meille jouluaterialle meille tulee myös joulupukki ja tottahan toki joulusaunakin lämmitetään. Ruokapuolen kanssa pääsen helpolla. Itsetehdyt laatikot "kävelevät" kotiini siskon toimesta, toinen sisko juoksutti jo joulupullat ja piparit kaappiin, rosollin kiikuttaa äiti, Nnu tuo salaatit, maustekakun, tortut...isäntä hankkii kinkun....mitähän minulle jää? Todella odotan joulua ja hyvää kuntoa.