Blogi on ollut hiljaa, mutta ei tarkoituksellisesti. Kaikki viestit olen lukenut, tuhannet kiitokset niistä, vastauksia saatte nyt sitten odottaa. Perjantai-illasta se alkoi ja on jatkunut koko hela pyhät. Pyjamapäiviä sohvalla maaten, liikkuen niin vähän kun mahdollista. Eli KIPU ja sellainen KIPU mihin ei sitten mikään troppi auta ja se sai minut kulkemaan kumarassa kun vanha mummo kyyneleet silmissä. Oikealla puolella vatsaa oleva kipukohta on jostain syystä ärtynyt yli äyräiden. Lääkityksenä otin kaikki mahdolliset lisätropit sekä omavaltaisesti lisäsin myös pitkävaikutteisen määrää 100 mg, mutta apu oli vähäistä, selkä sentään vähän suoristu ja pystyin ottamaan helpommin muutamat askeleet.
Aamulla oli kello soittamassa, vielä yöpaidassa, mutta lääkkeet otettu hyvän aikaa sitten. Nyt lääkkeet vähän helppaavat ja yritän suorittaa aamutoimet sekä kaivaa vaatetta niskaan. Kohta soitan oma-hoitajalle ja meinaan lähteä tapaamaan lääkäriä, muutoin ei tule mitään. Nyt ei enää jaksa kärvistellä ja pinna menee.
Jos blogi on hiljaa, tiedätte että siellä olen. Varmasti jos veritankkausta tarvitaan, niin sekin tehdään samaan syssyyn. Yritän saada tyttären välittämään tilannetiedotuksia jos tuntuu, että reissu venyy. Varaudun matkaan kirjalla, hammasharjalla ja muutamilla muilla tavaroilla jo valmiiksi "yökyläilyjä" varten. Olette kaikki mielessäni, ajatuksissani.
Juu koitos alkaa....ne aamutoimet. Palaamme asiaan toivottavasti paremmin uutisin. rakkaudella Eija
Kommentit