keskiviikko, 8. joulukuu 2010
-
Blogi-arkisto
-
2010 (151)
- Joulukuu (7)
- Marraskuu (9)
- Lokakuu (13)
- Syyskuu (14)
- Elokuu (10)
- Heinäkuu (13)
- Kesäkuu (14)
- Toukokuu (14)
- Huhtikuu (14)
-
Maaliskuu (17)
- Ruusuista!
- Huh ja puh
- Yhteiskaraokea
- Runotusta ja laulantaa
- Hyväksymisen alkutaival
- Iloittelua ja siinä mukana ehkä unohtamista
- Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää....
- Usko, toivo ja luottamus
- Realismia!
- Uusi aamu
- Tässä tämä nyt oli
- Kolotusta
- Aitous
- Suutarin lapsella..jne
- UÄ
- Jokaisena päivänä
- Alun loppu ja lopun alku
- Helmikuu (13)
- Tammikuu (13)
- 2009 (42)
-
2010 (151)
-
Henkilötiedot
Olen Eija, 45 v. kolmen lapsen äiti. Lapsista nuorimmainen asuu vielä kotona, perheeseen kuuluu lisäksi avomies sekä koiratyttö-Pinja. Vanhemmat tyttäret asuvat jo omillaan ja juhannuksena minusta tuli myös onnellinen mummu.
Elämänpolun ajatelmia on tarinaa tuntemuksista syöpäsairaana. Lokakuun viimeisinä päivinä vuonna -08 olin huonovointinen eikä vatsani toiminut. Kolme päivää oksentelin kotona ja ajattelin, että kinkkinen vatsatauti on iskenyt. Sisareni huolestui kun kuuli, että vatsani paisui kuin pullataikina eikä mikään pysynyt sisällä. Terveyskeskuksen ja Vals:n kautta Tays:n osastolle ihmettelemään ja odottamaan viikonlopun loppumista kipeänä, vatsan sisältö nenämahaletkulla tyhjentäen. Maanantaina marraskuun 3 päivänä tehtiin leikkauspäätös epäilynä suolitukos minkä varjoainekuvaus paljasti. No leikattiin ja lääkäri kertoi löytyneen paksusuolen syövän. Täsmähoitona tammikuussa aloitettiin tabletti-stytostaatti Zeloda, mikä vei kahdessa viikossa voimat ja hengenahdistus oli valtavaa. CT-kuvaus aika oli varattu ja sitten odotettiin tuloksia. Lääkärin kanssa juteltiin niitä näitä...työkuvioita rukattiin ja sitten lääkäri pamautti, että kuvissa oli löytynyt keuhkojen levinnäisyys. Aloitettiin stytostaattitiputukset 3 viikon välein 3-4 vrk yhteen soittoon osastolla. 7 tiputusta ja vielä piti jatkaa..mutta kroppa oli toista mieltä ja antoi vahvoja oireita vastaan. Lopetettiin sitten kokonaan ja jatkettiin pelkästään Avastinilla 3 viikon välein ja CT:n vastauksia odotettiin jälleen. No kuvista löytyi jälleen totuus minkä oma hengenahdistus oli itselle varmistanutkin eli kasvannaiset olivat jälleen lisääntyneet. Taas ollaan tiputushoidoissa nyt päivätiputuksissa viikon välein 4 viikon ajan ja sitten kahden viikon tauko.
Vajaassa vuodessa elämä muutti muotoaan totaalisesti. Se vei jalat alta, paljasti oman haavoittuvuuden ja nyt tämän kanssa opetellaan elämään. Positiivista asenetta ei unohdeta ja joka päivä yritetään löytää elämän aurinkoisia ajatuksia.
Vapaa kommentointi on tervetullutta ja mielelläni niihin vastaan.
Kommentit