Perjantai. Päivän kunniaksi siis pitäisi siivota. No matot ovat jo osittain ulkona, mutta sen pidemmälle ei homma tunnu etenevän. Tärkeämpää on istua koneella ja kirjoittaa. Sitä paitsi kyllähän päivää on vielä jäljellä eikä ne hommatkaan varmaan mihinkään karkaa joten tärkeysjärjestyksessä. Tärkeysjärjestys on siitä hyvä, että se on luova. Muuttuu oman mielen mukaan tai sitten jonkun muun mielen mukaan. No todella tärkeää oli koittaa siistiä tyttären otsahiuksia keittiösaksilla, oli näes itse ruvennut vähän lyhennyspuuhiin, oli kiva lovi keskellä otsahiuksia. No jälki ei ehkä ollut ihan parturin veroinen, mutta kaikki vino on kaunista! Muuttuvaa muotia, lohdutan myös.
Tyttären elämänsä ensimmäinen ulkomaanmatka alkaa kohta. Minua jännittää, en tiedä jännittääkö häntä? Mitenkähän tulen toimeen viikon ilman tytärtä. Toisin päin se ei tuottane tuskaa, mutta minulle tunne on kyllä outoakin oudompi. Mitäs sitten kun tämä viimeinenkin muuttaa joskus omilleen. Joskus toivoisi, että kasvu pysähtyisi ja saisi nauttia vielä..lapsuudesta eikä olisi niin kiire aikuisten kelkaan. Nuoret taitavat vaan itse olla eri mieltä.
Lapsenlapselle on ensimmäinen hammas puhjennut. Kiukkua on kuulemma ollut. Mietinkin oliko äitinsä saman ikäinen kun hänen ensimmäinen hammas puhkesi. Taisi olla. Voi ja kohta piilotetaan se ensimmäinen lähtenyt hammas tyynyn alle ja odotetaan hammaskeijun tuomisia. Niin näin tulee mieleen, kun tuntuu, ettei ole kauan kun nuorimmaisen tyttären hampaita piilotettiin tyynyn alle ja odotettiin hammaskeijua. Sama kuvio toistuu mutta kuitenkin erilaisena ja ainutlaatuisena. Onneksi muistoja on paljon ja niitä tulee lisää.
Arjen huumaa...siis pelkin ajatuksin ja arkisin teoin. Sehän se on jo pelkkkää huumaa! Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Olipa Syöpä-lehdessä hieno lause:
"En mene taivaaseen enkä helvettiin, menen ihmisten sydämiin ja teen sieltä niitä hyviä tekoja, joita en ehtinyt eläessäni tehdä"
-Erään nuoren ajatuksia kuolemasta
Voiko kauniimmin enää sanoa ja ajatella. Tähän ei voi kun yhtyä.
Kommentit