Tosiaankin, kesä tuli kertaheitolla, ihanaa. Se sopii minulle mainiosti sillä minähän rakastan aurinkoa ja lämpöä. Ukkoskuurot ovat kyllä olleet ihan jokapäiväisiä ja silloin vettä on tullut saavista kaataen, kovaa ja kohinalla. Ensimmäiset kukkien siemenet on istutettu ja kitkentääkin on harjoiteltu. Patio sai ensimmäisen amppelin tänään ja pari ulkopurkkia ensimmäiset kukkaset, lisää hankinnassa jotta silmä ja mieli lepää. Millään en tahtoisi malttaa olla sisätiloissa vaan ulkosalla kuunnellen, katsellen ja haistellen. Tänään taitaa olla myös perunan istutuspäivä, pieni kasvimaa..vähän perunaa, sipulia, tilliä, hernettä ym. Tottahan toki on myös lepolasesse lötköilyä varten, ei muuta kun kirja kainaloon ja löhöilemään. Mieli on erityisen hyvä ja iloisen onnellinen. "Mörkö" on pistetty kaappiin toistaiseksi, toivon mukaan se pysyykin siellä vaikka olemassa onkin.

Tapaaminen ystävien kanssa oli kerrassaan ihana. Yllätyksiäkin oli, sillä sain tavata myös kaksi sellaista ystävää keiden en tiennyt tulevan mukaan. Jälleennäkeminen oli riemastuttava ja juttua, halauksia riitti. Minulla on ollut onni elämässä, että ympärilläni on ollut niin ihastuttavia, rakastettavia ihmisiä, elämäntaipaleeseen on mahtunut paljon hyvää ja tärkeää. Kuulumisten kertailu kertoi paljon, kaikilla on ollut omat mutkansa elämäntaipaleella siltikin tuntui, kun aika olisi pyyhkitynyt pois. Tyttöjen kimppakaraoke oli riemastuttava kokemus sekä se yhteisöllisyyden tunne, minkä voi aistia. Ystävät siitä yhdestä "entisestä" elämästä olivat koolla, monta puuttui joukosta, mutta ydinjoukko oli koossa. Ihanaa että sain kokea tämän, niiden hetkien kanssa elän pitkään ja ne elävät minussa. Uskon myös, että yhteyttä pidetään jatkossakin ja varmaankin uusikin tapaaminen järjestyy. Paluu menneeseen on lähtemättömästi mielessäni nyt ja aina.

Nyt on hyvä päivä mitä oli myös edellisetkin. Nämä hyvät ja antoisat päivät antavat voimaa tuleviin, huonompiinkin päiviin. Edelleen huomaan myös sen, vaikka kuinka muutoin puhun näistä asioista niin yllätys yllätys...läheiset eivät aina niitä tiedä. Sitäkin sarkaa tuli korjattua tässä viikolla ja huomasin, että aina vain, minun pitää puhua omista fiiliksistä myös kotijoukoille. Moni asia valkenee myös sille toiselle osapuolelle ihan eri tavalla kun sen on sanoin ilmaissut, usein myös itse luulee ilmaisseensa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Liekö "lähisokeus" vaivannut tai sitten "dementia". Joten puhu ja pussaa....halaa ja rutista:).