Paluu normaaliin kotielämään on alkanut. Kylmä ilma iski vastaan ja horkkapalelu alkoi jälleen, villasukat oli pakko laittaa jalkaan heti kun pääsi kotiin. Onpa vaikea kuvata kaikkea sitä ihanuutta, mitä olen kokenut viikon aikana. Ilma oli kun morsian, vaikka kovia tuulia oli ja uiminen meressä oli kielletty muutamina päivinä. Meri näytti hyvin mahtinsa, sunnuntaina ja maanantaina aallot olivat korkeat ja pauhu mahtava, taivas oli tummanpuhuva mutta lämmintä oli kuitenkin 33 astetta. Kun huoneistossamme oli kaikki ovet ja ikkunat auki, saattoi nukahtaa meren pauhuun ja kohinaan, ajattelin siellä, että pitäisiköhän kotiin ostaa tuo taannoin markkinoille tullut lamppu, mistä ääniefektiksi saa mm. meren kohinan. Olisi aina osa matkasta mielessä kun kotisängyssä illalla nukahtaisi:) Maisema oli silmiähivelevä, vuoret näkyivät oikeastaan kaikkialla mihin katsoi ja kiemurtelevat tiet veivät vuorien rinteitä, missä asuntoja oli myös paljon. Vihreää siellä ei juurikaan näkynyt, kuivuus ja kuumuus oli nekin muutamat nurmialueet polttaneet, mitä oli istutettu asuntojen edustoille. Paikallisia supermarketteja oli oikeastaan jokaisella kadulla vieri vieressä, kaikissa niissä oli isot kyltit, että ovat nimenomaan supermarketteja, vaikka todellisuudessa ne olivat hyvinkin pikkuruisia ns. kyläkauppoja. Niistä kyllä sai ostaa melkein mitä vaan, ruokatavarasta viineihin ym. juomiin mutta myös turistitavaraa oli joka kaupassa. Hintaerot kyllä olivat melko suuret kauppojen välillä ja joissain oli hieman paremmat valikoimat kun toisissa. Paikalliset leipomot olivat herkullista silmäruokaa sekä ihania tuoksuja täynnä. Monennäköisiä leivonnaisia, leipiä, piirakoita oli vitriineissä ja hyllyissä hirveän suuret määrät. Kaikki makeat leivonnaiset olivat tosi makeita ja vaaleat leivät valtavan isoja sekä kovakuorisia. Paikalliset ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja turisteja oli paljon niin venäjältä, ruotsista, saksasta, englannista  kun suomestakin. Hotelleja oli myös vieri vieressä, osa oli todella hienoja viiden tähden hotelleja ja osa oli pienempiä aparmentteja, millaisessa mekin asuimme. Meillä oli oikein upea huoneisto ja rakennus oli melko uusi. Huoneistossamme oli keittiö kaikkinen koneineen ja ruokailutila, olohuone sekä makuuhuone ja kylpyhuone ja myös kaksi parveketta. Pihassa oli uima-allas sekä lepotuolit varjoineen ja meri oli 200 m päässä. Ostimme ruokatarvikkeemme lähikaupoista ja söimme aamupalat ja pienet välipalat huoneistossamme ja lounaan kävimme syömässä paikallisissa ravintoloissa. Vaikka englannin kielen taitoni tosi ruosteessa olikin, pärjäsimme silti ihan mainiosti sillä ja mitä ei tiennyt niin sujuvasti arvuuteltiin ja elein ilmaistiin. Hotelli Argo missä huoneistomme oli on aika matkan takana ns. vanhasta kaupungista, matkaa tuli noin 5 km yhteen suuntaan. Sitten kun vielä kierteli eri paikoissa niin reissulla saattoi kävellä noin 15-17 kilometriin. Kyllä se jaloissa tuntui ja pysähtelyjä sai tehdä tuon tuostakin, poikettiin sitten aina johonkin juomaan paikallista olutta, pöytään tuotiin aina myös perunalastuja, pähkinöitä joissain paikoissa porkkanansiivuja (ne oli maustettu suolalla) sekä viinirypäleitä. Ne tuotiin aina kun jotain tilasit. Myös aina tilattiin vesipullot ja joka matkalla mukana kulki ainakin pari vesipulloa. Paikallinen ruoka oli hyvää ja eri ruokapaikkojen tarjonta oli suuri. Ainoastaan musakka jäi meiltä syömättä, mitä sitten saimme tarjoilijalle kovasti selitellä. Ruoan jälkeen pöytään tuotiin aina Rakia eli paikallista paloviinaa, se ei maksanut mitään, mutta he toivat sen kiitokseksi ja se olisi pitänyt myös juoda, mikä meiltä jäi tekemättä, niin pahaa se oli kun maistoin. Nähtävää ja aistittavaa oli paljon, ja aina paikat näyttivät vähän erilaisilta, vaikka niissä olikin käynyt useampaan kertaan. Myös illan äkkinäinen pimeys muutti kaupungin kuvan ihan toisenlaiseksi. Kävelemisessä sai olla tarkkana, sillä jalkakäytävät olivat hyvin kapeita ja huonokuntoisia. Korkeita kivetyksiä oli paljon joten koko ajan täytyi katsoa mihin jalkansa laittoi. Kävimme sellaisella paikallisajelulla, pienellä junalla mikä vei meidät ihan kaupungin toiseen päähän missä oli paljon viininviljelyseutua sekä oliivilehtoja. Ajelu oli illalla ja pimeys tuli tosi äkkiä joten kuvaaminen liikkuvasta ns. junasta oli aika hankalaa. Ajelun päätteeksi meidät kuljetettiin pikkubussilla takaisin siihen mistä olimme junaan tulleet. Välillä olimme kaikki matkustajat vähän äimänä kun meille ei mitenkään oikein selitetty miten systeemi toimi. Huokastiin kyllä, kun retki päättyi ihan siihen mistä lähdettiinkin, sillä olisimme olleet aivan eksyksissä jos olisimme johonkin matkalle joutuneet jäämään. Kävimme myös paikallisella linnoituksella kiertelemässä, siitä laitankin kuvia tänne, sillä maisemat sieltä koko kaupungin yli oli upeat ja olimme melko korkealla. Iltariennoissa me emme käyneet, aika paljon kiertelimme iltapäivän aikana ja illalla olimme huoneessamme tai altaalla tai sitten menimme meren rantaan katsomaan auringonlaskua. Muutoinkin olimme paljon kahdestaan ja kuljimme oman aikataulumme mukaan. Tarkoituksellisesti emme tehneet mitään aikatauluja sillä kun oli paljon kävelyä niin pakko oli lepuutella sen jälkeen aina jalkoja ja muutoinkaan, en olisi jaksanut koko ajan olla menossa. Otimme siis hyvin rennosti ja minun voimien mukaan. Lököttelyt rantatuoleilla kuuluivat kuvioon ja väliin aina pulahdettiin altaaseen ja tietenkin useaan kertaan kävin myös meressä uimassa. Aallot veivät aika makeasti mukanaan ja suolavesi tuntui jalkapojiin hyvältä, kuumaa oli kun päiväaikaan varjossa mittari oli 40 astetta. Hiki tippui aina solkenaan ja vilvoittelua tosiaan kaipasi. Oli outoa ja tuntui tosi kylmältä sunnuntaina, kun pääsimme Vantaan lentokentälle ja kylmyys iski. Onneksi olin varannut käsimatkatavaroihin vaatetta ja sitä vedin heti lisää päälleni kun odottelimme matkalaukkujen tuloa.

Oli hienoa, että tämä unelma toteutui. Tästä riittää muistettavaa ja katseltavaa pitkäksi aikaa. Siellä jaksoin aika hyvin, tosin kyllä lääkityksen voimalla. Ilman lääkkeitä kuumeilu alkaa heti. Nyt kotosalla on vielä aika väsähtänyt olo, johtuu siitä, että kuume on jälleen 39 tienoilla jo aamutuimaan. Kyllä se laskee, kun otan Buranaa, mutta niitä menee päivässä vähintään 3-5 kpl niin sillä kuume pysyy poissa. Antibiootti ei kuumeilua vienyt pois ja kyllä reissussakin muutamana iltana kuume nousi liki 39 asteeseen. Huomenna täytyy vissiin soittaa Radiukseen, jos tilanne ei muutu. Sieltä kyllä pitäisi hoitsun minulle soittaa, koska alustavasti sovittiin käyntiä ensi viikolle, ainoastaan päivä jäi auki. En oikein tiedä, pitääkö minun olla huolestunut tästä kuumeilusta, sitä kun on jatkunut jo kolme viikkoa? Olihan lääkärin arvio kuitenkin, että syy on perussairaudessa. Toisiaalta ajattelen, että kuumehan on aina merkki tulehduksesta tms.  Laitan kuvia ihan omana osionaan, niistä saatte sitten aistia sitä, minkä minä olen nähnyt ja kokenut. Kiitos teille kaikille, olitte laittaneet ihania kommentteja, en niihin nyt erikseen mitään vastaa, mutta kaikki olen lukenut ja kovasti olen teitä kaikkia kaivannut ja ajatellut.