Päivät ovat vierähtäneet helteestä nauttien. Kovin olen laiskaksi heittäytynyt ja niinhän se oli, että jäi markkinoillakin käymättä kun ei vaan jaksanut. Nautin kyllä näistä hellepäivistä mutta sen verran ne uuvuttavat, että on kovin pysähtyneessä tilassa koko ajan. No mitäpäs tuosta, sillä mikään ei kestä ikuisesti joten on ja ihmettelee vaan niin on hyvä. Tottahan sitä jotain tulee puuhasteltuakin mutta ei mitään kovin kummoista.

Vointi on kuitenkin pysynyt ihan hyvänä eikä mitään uusia kremppoja ole ilmaantunut. Ensi viikolla täytyy mennä labraan kun 27.7 on seuraava lääkärikäynti. Mukava kuitenkin ajatella, että vointi on ollut pysyvässä tilassa koko alkukesän ja tropit ovat tehonneet ja mahdollistaneet ihan normaalin elämisen ja olemisen.

Eilen käytiin iltasella pistäytymässä terassilla avecin kanssa. Sattui olemaan useampi tuttu siellä myös joten juttua piisasi kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Olipa siinä myös sellainen tuttu pariskunta keitä en ollut nähnyt koko kesän aikana. Oli vähän hassu tunne kun he siinä ihmettelivät, että kuinkas minä siinä olen kun joku oli kylillä jossain vaiheessa kertonut, että olen jo kuollut. He eivät tienneet siis sairaudestani mutta joku fiksu oli sitten valistanut ja kuopannutkin minut jo saman tein. Mikäs siinä sitten, kerroin sitten faktat sen enempää ihmettelemättä näin saatiin asiaan oikeat mittasuhteet. Kerroinpa tämän siksi, että onhan se näiden pienien paikkakuntien etu kun kaikki tietää toistenkin asiat paremmin kuin itse. Toki minulla riittää positiivista huumorintajua niin paljon, etten moisesta ole milläskään korkeintaan pistää hymyilyttämään. Ei ihan vielä sentään hautaan asti vaan kaikki ajallaan.

Omat sairauden aallonpohjat ovat tällä hetkellä tyyntyneet ja rauhoittuneet. Uusia varmasti tulee, mutta nyt on seesteisen tyyntä liekö sitten tyyntä myrskyn edellä. Mörölle on annettu kesäloma ja lähetetty mahdollisimman kauaksi. Nyt on hetki kesälle ja olemisen nauttiminen olkoon päivien päätehtävä. Aistit ja mieli avoinna päivästä päivään.