Melankolia on piileskellyt taka-alalla, mutta joutunut vähän väistymään muiden asioiden tieltä. Kovin puuhakas en kuitenkaan ole ollut, toki saanut jotain pientä aikaan aina silloin tällöin. Ilmat ovat ollet melkoisen raskaita ja täytyy tunnustaa, että muutamana päivä koin oloni jo melkoisen tukalaksi ja katsoin parhaimmaksi käyttää päivät ihmettelyyn sekä hyviin kirjoihin. Eilen ja tänäänkin olenkin ollut pienissä maalauspuuhissa. Kumma juttu, meikäläinen kun maalaa, niin se näkyy kyllä joka puolella. Vaatteet, kädet ym. ovat kyllä maalinroiskeita täynnä, en ole oppinut tekemään sitä hommaa siististi, mutta mitäs siitä, tulipa tehdyksi.

Harmaita hiuksia on aiheuttanut taas yhteenotot murkun kanssa. Kun mikään ei mene perille ja hän ei saa suoritettua ainuttakaan tehtäväänsä, mitkä ovat odottaneet koko kesän. Kaikesta tulee sanomista ja äitihän ei ymmärrä yhtään mitään, hän kun on jo ihan kalkkis. Tottahan minä tiedän, että nämä ovat ihan tuon iän normaaleja ilmauksia, mutta meillä tämä ristiriitatilanne on kestänyt jo pitkään. Itse olen oikeastaan jo aivan loppu näihin ristiriitoihin. Tilanne kärjistyy aina enemmän ja enemmän kun vielä avecin kanssa hän ei tule enää yhtään toimeen. Vanhemmat vain määräävät, rajoittavat, komentavat, pilaavat elämän ja joka toinen sana on kirosana ja keskustelu tapahtuu huutamalla. Normaali puhekieli on hukassa. Itse en yleensä huuda, mutta jos pinna menee, niin silloin kyllä äänikin nousee. En myöskään kiroa kuten ei myös avecikaan, mutta nykyajan nuorilla tuntuu olevan tarve painottaa puheessa kaikki mahdolliset asiat monin kirosanoin. Mitäpäs siinä on äidillä sanomista, kun lapsi huutaa, että joudat jo kuolla, en tule hautajaisiin ja kuolisit jo. Tietenkin sanat ovat sanoja, eikä aina ehkä ihan tarkoituksella lausuttuja. Pelko on peikko mikä vaanii siellä selän takana ja etäisyys äitiin on aloitettu, jotta ei sattuisi niin paljon. Toivon, että tilanne helpottuu ajan myötä ja alkaahan opiskelut keskiviikkona, joten jos uusi koulu ja paikkakunta sekä koulurytmi saisivat vähän tasoitusta aikaan.

Kirjoituskilpailun tuotos on maailmalle lähtenyt. Ei siitä mitään kovin kummoista tainnut tulla, joten mitään odotuksia ei ole. Mutta tehty on niin se on jo pääasia ja sainhan ainakin sen aikaiseksi:) Huomenissa taidan lähteä tyttären luokse yökylään jälleen. Tarkoitus on viedä pikku Tuukka elämänsä ensimmäistä kertaa Sirkukseen, mummu taitaa nauttia ihan yhtä paljon, sillä siitä onkin aikaa kun viimeksi olen sirkuksessa ollut. On tainnut tuo oma nuorimmainen olla sen ikäinen, että on mukana täytynyt olla ja yhdessä ollaan käyty.

Vointi on pysynyt kohtuullisen hyvänä. Tosin huomaan edelleen, että voimat ovat melko vähäiset joten jaksaminen on vähän sitä sun tätä. Ruokahalu on jostain syystä ollut kadoksissa pitkän aikaa, ei maistu oikein mikään, ainakaan ruoka. Hedelmät ja kylmät jutut kyllä, voipi olla lämmön syykin ja parantuu sitten kun kelit viilenee. Toki sitä jotain puputtaa, mutta kovin on pieneen kutistunut. Vatsa on tuntunut kyllä enemmän omituiselta muutamia päivä. Vaihdoin väliin laksatiivin Laksoberon kapseleihin ja alkuun tuntuikin, että ovat hyvät. Nyt on sitten vähän niin ja näin. Vatsa kyllä toimii, mutta kovasti saa aikaa vuotoa. Olenkin maalannut jälleen kauhukuvia siitä, että paksusuoli olisi jälleen ruvennut vuotamaan sisäänpäin. Näin oli tapahtunut viimeksi. No onneksi se on summittaista, joten  en tiedä mistä varmuudella on kyse. Pakko tutkailla tilannetta, onneksi minulla on lääkäri 16 päivä joten sittenpä saan siellä asiasta keskustella. Kaikki tämmöinen ylimääräinen kyllä saa päänuppiin jos mitä ajatuksia, mutta jos nyt koitan pitäytyä siinä, etten maalaa "piruja" seinille vielä. Tiedän, että tähystyaika on tulossa kohtapuolin ja siinähän sitä tutkitaan taas kerran suolen tilannekin ja saadaan selkeää faktaa, onko paha peikko uudelleen pesiytynyt sinne, vai lähtikö se koskaan poiskaan? Kyljen kipuilut ovat melko samalla mallilla, tosin luulen, että myös aamuannos on syytä nostaa kahteen niin kuin iltakin nyt on. Hömelö hömppä ei ole taas kellekkään asioista mitään virkkanut, vaan pitänyt suunsa visusti kiinni. No kaikella on aikansa ja paikkansa, sillä kertomisellakin.