Näin on, kun vaivat alkavat niin ei loppua näy. Toinen tulee ja toinen menee, mutta joku pölähtää päälle jatkuvasti, harmi. Juuri kun ajattelin, että kyllä tämä tästä suttaantuu parahin päin, niin toisin kävi. Ruoka rupesi jo pikkuriikkisen maistamaan ja voimatkin tuntuivat palailevan viiveellä, ainakin jonkinmoiseksi, lääkitys on kohtuu kohdilleen kun itse sitä vähän rukasin ylöspäin ja lisätoppia olen nauttinut surutta. Ensin turposivat jalat, ovat muuten lähinnä potkupallon näköiset, moista ei ole ennen tapahtunut. Eilen alkoi kurkkukipu, ajattelin että kyse on flunssasta kun isäntäkin on tuossa flunssan kourissa. Aamulla olikin suu niin kipeä ettei taas vettä kärsinyt niellä ja sellainen epämääräinen "närästyksen" tunne vaivaa aina kun jotain laittaa suuhun. Kirvelyä ja kärsimystä ja sitten suu on täynnä valkoista peitettä, voi ei jälleen ruokatorventulehdus. Ei kiva juttu ei tosiaankaan, tätä en haluaisi tekee niin sika kipeää. Ilmankos muutamat yöt ovat olleet suorastaan piinaa, ei nukkumista. Päiväseltään torkunkin sitten istualleen tuon tuosta, ei ole muuta mahdollisuutta. Soittelin omahoitajalle ja antibioottiresepti oli iltapäivällä apteekissa. Sisko haki sen ja onneksi se auttaa nopeasti, ainakin viimeksi. Pitäkäämme peukut pystyssä, painon ei enää passaisi laskea yhtään sillä on se niin paljon jo tippunut.

No jotain "rohkeaakin" tapahtui tänään. Olin luvannut Aamulehden liitteeseen Asiat ja Ihmiset haastattelun. Tänään oli sitten haastattelupäivä. Juttua riitti ja reilu parisen tuntia turistiin, asioita tietenkin käsiteltiin tämän blogin tiimoilta,  nyt ajankohtaisen kuoleman tiimoilta. Tuokio oli mukava ja leppoisa ja minähän pulputin kuin papupata. Jutun kaavailaan tulevan 9.1. lehden liitteeseen, tiedä sitten. Tiedä onko siinä rohkeutta, itse miellän sen avoimuudeksi, mutta katsotaan sitten jos juttu joskus tulee ulos. Kaikessa mukana, mutta kun yhteyttä otettiin niin katsoin, että mikä jottei. Syövästä ja siihen liittyvistä asioista ei koskaan kai puhuta liikaa ja tietoakin tarvitaan. Toivottavasti tämä tukee näitä asioita. Niinpä, olkaa siis rohkeita te kaikki muutkin ja avoimia. Nyt minun on mentävä torkuille jotta jaksan edes hetken katsella telkkaria vielä. Olette rakkaita!