Helteinen päivä Alastarolla oli ihan mukava kokemus. Mennessä nautiskeli kesäisen komeista maisemista ja perillä oli pörinää ja pärinää niin, että ihan rintalastassa tuntui. Kuulosuojaimet oli kyllä ihan tarpeen sillä niin mahtava jytke autoista lähti. Väliin ilma oli sumea renkaankatkuista mikä ei liene ihme, kun parhaimmillaan autot ajoivat n. 450 km/h 400 m matkalla. Itse mäkikotka Janne Ahonenkin oli kisassa mukana ja varikolla hänet näimmekin. Väkeä oli myös mahdottomasti liikkeellä sillä olihan itse tapahtuma kolmipäiväinen vaikka meille kyllä piisasi ihan yksikin päivä. Muutoin kyllä ei varmaan olisi tullut mentyäkään, mutta meille oli varattuna vapaaliput joten eihän niitä voinut jättää käyttämättäkään. Kotiinpäin ajellessa tuli vahingon kautta valittua oikein maalaisreitti ja sehän passasi kun kiirettä ei ollut ja silmänruokaa riitti. Illalla kyllä väsymyskin oli sen mukainen, että kun saunassa kävi niin olikin jo ihan veto pois ja nukkumatti odotti.

Huomenissa olisi tarkoitus lähteä äidin kanssa Tampereelle Viikinsaareen. Toki voi olla, että jos päivä on kovin lämmin niin joudumme siirtämään reissua sillä äidillä on jo sen verran ikää, että reissu voi olla liian raskas. Saareen mennään lautalla ja siellä on luonnonpuisto sekä vanha kappeli missä voi hiljentyä. Muutoin siellä on kesäisiä tapahtumia ja tanssiloita niin iltapäivällä kuin illallakin. Me menemme sinne ihan muuten vaan ja vähän verestämään äidin vanhoja muistoja, hän kun on joskus käynyt siellä ystävättärensä kanssa päivätannsuloissa. Tarkoituksemme on kuitenkin lounastaa paikan ravintolassa ja pääseehän siinä hetkeksi myös nauttimaan vesilläliikkumisesta.

Keskiviikko iltana menenkin tyttären luokse yökylään kun olen luvannut olla torstaina lapsenvahtina, että tytär pääsee hammaslääkäriin. Onkin kiva nähdä taas mummun muru ja touhuta hänen kanssaan. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus pistäytyä Narvan perinteisillä markkinoilla. Ne ovat ihan vanhan ajan markkinat tervanpolttoineen ja olisihan siellä illalla oikein lavatanssitkin.

Jostain syystä tänään netti on syrjinyt minua ja olenkin yrittänyt kirjoittaa blogia jo useaan kertaan, onnistunut se ei kyllä ole. Toivottavasti tämä teksti tulee perille saakka, edellinen olikin tullut peräti kaksi kertaa!! Voi voi näitä koneita, omasta koneestani on langattoman ajurit hukkunut joten se pysynee pimeänä vielä muutaman päivän ennenkuin saamme uudet ajurit ja toivon mukaan koneen kuntoon. Edelleen olen mattoja peseskellyt ja tänäänkin vielä meinaan homaan ryhtyä kun olen jo homman aloittanut. Vointi on ollut melko hyvä vaikka muutamia ylimääräisiä särkylääkkeitä olenkin joutunut ottamaan.

Surullisena luin lehdestä juttuja Tommy Tabermanista. Lyhyt oli hänenkin sairauden polku, valitettavasti. Aina näitä viestejä lukiessa tulee surullinen mieli, voi tätä sairautta kun se vie niin paljon. Onneksi joskus saamme myös niitä valoisiakin tarinoita selvityneistä. Voi miten toivonkaan, että jokainen saisi niitä valoisia asioita sillä vääjäämättä nämä surulliset tarinat saavat aina miettimään omaakin sairautta ja sen lopullista polkua. Kivinen on tämä kulkemamme polku ja niin lopullisen ankara ettei siihen voi kun taipua, pyritään kuitenkin olemaan katkeamatta.