No voihan sentään...tänään blogin kirjoittaminen on tuottanut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ainakin kolmas kerta aloitusta...jollain tapaa olen onnistunut hukkaamaan kaiken sen mitä alunperin pitikään kirjoittaa. Välillä ei siis todellakaan tiedä mitä oikein tekee tai on tekemässä. Vääjämättä tulee mieleen olisiko syytä opiskella tietokoneen käyttöä ihan vaikka opettajan johdolla. Kurssitarjontaa on, en vain tiedä miksi ei itseään sinne saa. Täytynee kuitenkin pistää harkintaan,  koska kuitenkin huomaan tuntevani aina suurta harmitusta kun joku menee pieleen.

Kuitenkin päässäni on pyörinyt sana tunneäly. Wikipedian mukaan määritelmä kuuluu näin: Tunneäly on kykyä tunnistaa tunteiden merkitystä ja käyttää näitä tietoja hyväksi ongelmanratkaisuissa. Kyvyssä on seuraavanlaisia osia: Miten tunteet tiedostetaan itsessä ja toisissa. Miten tunteet ilmaistaan. Miten tunteita helpotetaan yhdistämällä emotionaalista ja kongnitiivista tietoa toisiinsa. Tunteiden ymmärtäminen ja selittäminen järkiperäisesti. Tunteiden säätely ja hallinta.

Kyky tunnistaa tunteiden merkitys - tunteita on paljon. Osalle tunteista osaa antaa merkityksen ja tiedostaa sen miksi tuntee juuri niin. Tosin on sitten niitä tunteita mitä ei tunnista...olisiko ne vaihtuvia tunteita tai tunnetiloja, hetkiä jolloin vaan tuntee niin ehkäpä jopa toisin kuin yleensä? Minä ainakin tunnistan, että tunteeni heilahtavat laidasta laitaan vaikkakin osa tunnistettavista tunteistani pysyykin muuttumattomina. On kuitenkin niitä hetkittäisiä tunteita mitkä vain tulevat ehkäpä ne tunteet perustuvat suoraan intuitiitioon.

Se miten sitten pystyn käyttämään tunteitani ongelmanratkaisussa onkin melko visainen kysymys. Ajattelenko asian niin että tunteeni ohjaavat siihen miten ongelman ratkaisen. Entäs sitten jos ongelmaa ei pysty ratkaisemaan ohjaavatko tunteeni siihen myös vai onko todellakin niin, että jokaiseen ongelmaan on kuin onkin ratkaisu? Toisiaalta kun pohdin pidempään asiaa niin taidan kallistua tulokseen, että jokaiseen ongelmaan on kuitekin ratkaisu...se on se ratkaisu minkä itse tekee,  joku muu voi sitten tehdä toisenlaisen ratkaisun. Tunteeni siis ohjaavat siihen miten ko. ongelman ratkaisen.

Omien tunteiden tiedostaminen on huomattavasti helpompaa kuin toisten tunteiden tiedostaminen. Ilman kommunikointia ei kuitenkaan pysty toisen tunteita tiedostaman. Tunteiden ilmaiseminen onkin jo tosi mutkikas juttu. Tietenkin käytämme sanallista ilmaisua, mutta käytämme myös eleitä ja ilmeitä sekä sävyjä ja painotuksia. Miten sitten tunteita helpotetaan emotionaalista ja kognitiivista tietoa yhdistämällä. Emotionaalinen kun tarkoittaa tunneperäistä, tunnepitoista, tunteenomaista , tunne- jne. Kongnitiivinen on tietoon ja taitoon liittyvä. Osaanko siis yhdistää omat tunteeni ja oppini ja siten käsittelemään omia vuoristomaisia tunteitani ja tuntemuksiani? Miten pystyn selvittämään järkiperäisesti jonkin tietyn tunteen? Kaiketi vain siten, että muodostan tunteesta jonkin tietyn käsityksen joka on omani ja joka ohjaa sitä miten tunnen. Miten ihmeessä sitten voin säädellä ja hallita tunteitani. Osan tunteista hallitsen käyttämällä järkeä, mutta on paljon tunteita mitä en voi hallita tai sitten en vain osaa ko. taitoa. Miten muutoin selittäisin sen, että vaikka elokuvaa katsellessa voin tuntea kuinka kyyneleet putoavat silmistäni vaikka tiedän, että kyseessä on elokuva. Samoin kun jokin tietty mielleyhtymä saa minut nauramaan...vaikka ehkä kuitekaan tilanteessa ei olisi mitään naurettavaa.

Ihmisen sanotaan olevan älyllinen olento. Toisinaan kuitekin tuntuu, että osa älykkyydestä onkin älyttömyyttä. Monimutkaisia olemme kyllä ja myös yksilöitä.  Jotenkin ajattelen, että oma yksilö ja yksilön ajatukset ovat niitä, mitkä muodostavat käsityksen omasta itsestä sekä siitä miten toimin, ajattelen, käyttäydyn, tunnen.

Mutta miksi ihmeessä pohdin moisia? En tiedä. Ehkäpä käyn itseni kanssa tietynlaista itsensäoppimisen kurssia...tämän uuden itseni. Tuntuu että nyt jos koskaan on aika tutkiskella omaa minuutta ja rakentaa uutta identiteettiä sekä oppia hyväksymään uusia tunteita ja tuntemuksia. Siitä, tuleeko minusta parempi minä kun entinen, en käy arvuuttelemaan. Toivottavasti kuitenkin uusi minäkuva rakentuu vahvemmaksi ja voimakkaammaksi sekä entistä kestävämmäksi.  Luulen, että oma voimakkuus, kestävyys sekä vahvuus auttaa minua jaksamaan päivä päivältä eteenpäin kohdaten rinta rottingilla tulevat päivät. Enhän kuitenkaan sinällänsä itse muutu vaan olemassa oleva tilanne muuttaa minua ja ehkäpä tunneälyni täytyy oppia se kokonaisuutena hyväksymään:)