Tuntuu tosi hyvältä. Kortisoni on siis ihmepilleri mitä energiaan tulee, sillä sen vaikutukset tosiaan tuntuvat ja näkyvät. Vitsit olen siis tosi iloinen tästä, sillä olotila on ihan toisenlainen kun viimeviikolla. Minä siis voin hyvin ja jaksan touhutakin jotain, mikä itsestä tuntuu suurenmoiselta. Taidan olla jotakuinkin oma itseni siis tällä hetkellä. Tottahan tiedän, että ei tilanne tule kestämään ihan tämmöisenä kovin pitkään, sillä se tasaantuu mutta nytpä repäsen siitä kaiken irti. Eilen tein jo yhden pellillisen omppupiirakkaa, siitä ei ole jäljellä kun rippeet joten tänään on tarkoitus harrastaa lisää taikinaterapiaa. Pakkanen saa marjojen lisäksi täydennystä ja vierasvaraa, kesän aikana leipomista kun ei tullut harrastettua. Unittelu maistuu edelleen, mutta haa olen tuijottanut telkkaria kaiken ehtoota aikas myöhään ja sitä en kovin usein yleensä tee. Ruokahalukin on pikkasen kasvanut, eilen äidin valmistama lihakeitto maittoi parin lautasellisen verran ja moista ihmettä en edes muista milloin olisi tapahtunut. Tosin kyllä aina äidin tekemä ruoka ja leivonnaiset ovat niin maistuvia eli ihan oikeaa äidin tekemää ruokaa, sellaista ei itse ikinä saa omista pöpöröistään. Tottahan merkkejä kortisonin syömisestä näkyy...mutta mitäs siitä jos naama punottaa ja pöhötyttää, peilin voi kiertää kaukaa eikä siihen nyt muutoinkaan niin mielellään tuijottele.

Täytyy siis jälleen kiittää omalääkäriäni ja hänen ammattitaitoaan. Tunnen edelleen, että hoitoni on yksilöllistä ja minun parastani ajattelevaa, lisäksi käynnit hänen luonaan ovat aina rentoja ja mukavia. Se on paljon se, sillä kokemuksia muustakin on. Luotan lääkäriini sekä omahoitajaani täydellisesti.

Jos tässä sairauden polulla on monta asiaa oppinut, niin yksi tärkeä oppi on kuitenkin se oma mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Onni ja ilo on pienistä asioista kiinni ja näin sen konkreettisesti tosiaan huomaa. Pelkästään se, että itsestä tuntuu hyvältä vaikuttaa niin tekemiseen kuin olemiseenkin, saatika sitten sen vaikutuksia tuhon pääkopan hyvinvointiin. Kuitenkin kun pääkoppa voi hyvin, voi sitten muutoinkin hyvin. Enhän minä huonosti ole voinutkaan, mutta suunnatonta iloa itselle tuottaa se, että voimat ovat lähes entisenlaisensa. Tulevaan alkutalveen mahtuu muutamia kivoja kutsuja, mihin toivon pääseväni mukaan. Tähän asti en ole uskaltanut edes ajatella niin pitkälle,  mitä marraskuun loppupuolella tai joulukuussa tapahtuu, kutsut kun ovat tuona ajankohtana. Nyt kuitenkin tuntuu jo siltä, että voimani riitäisi lähteä niihin mukaan. Niihin on aikaa vielä, mutta iloa tuottaa myös se, että tiedän niiden olevan tulossa ja ehkäpä voin olla niissäkin mukana.