Viikko on vierähtänyt niin, ettei ole koneelle päässyt. Tiistai-päivä meni Viikinsaaren reissussa äidin kanssa ja meillä oli oikein leppoisan mukavaa. Kierrettiin hiljakseen kävellen koko saaren luontopolku läpi ja kuunneltiin laineen liplatusta ja lintujen laulua. Sen jälkeen me suunnistimme saaren ravintolaan nauttimaan lounasta. Siellä ei isommin helle edes haitannut kun sopiva tuulevire kävi ja puut varjostivat sen verran, ettei aurinko porottanut suoraan. Reissu oli kaikin puolin antoisa kun vielä äiti kertoili tarinoita omasta nuoruudestaan, tanssireissuistaan sekä kävimme läpi sukuhistoriaa. Monesta sellaista sukulaista tuli juteltua kenestä en koskaan ollut kuullutkaan aiemmin. Äiti haluaisi kovasti, että rupeaisin tekemään sukututkimusta, mutta tietotaitoa minulla ei siitä ole joten täytyisi ensin tutkia miten sitä sukua sitten tutkitaan. No lupailin laittaa asian harkintaan kuitenkin.

Keskiviikkona suunnistin tyttären luokse ja oli oikein ihanaa taas touhuta pikku Tuukan kanssa. Torstaina tytär pääsi hyvin lähtemään, kun poitsu oli ihan tyytyväinen mummun seuraan. Yhdessä leikittiin ja touhuttiin koko päivä. Eilen illalla tulin kotiin ja täytyi vielä ehtoisella käydä yksillä synttäreillä.

Tänään kyllä huomaa, että viikolla on ollut reilusti ohjelmaa. Aamut on niin kankeita, että tuntuu ettei liikkeelle pääse lainkaan. Sen olen kyllä huomannut, että kun ohjelmaa on niin palautumispäiviä kotona pitää olla vähintäänkin kaksi jotta pääsee taas kohtuu entiseen ruotuun. Onneksi nyt onkin ihan rauhoitettu päivä ja viikonloppukin, paitsi sinne markkinoille jos lähtisi käymään. Avecilla alkaa kesäloma, mutta mitään kummempia suunnitelmia ei ole. Olisi tässä kotona puuhasteltavaa ihan tarpeeksi kun remppa on aina jostain päästä kesken. Olipa kuitenkin mukava huomata taas, että voi olla ihan kuin "ihmiset" konsanaan ja unohtaakkin hetkeksi ettei ihan tavallinen "ihminen" olekkaan.