Ihan yllätys äidille eilen aamulla, tytär tuli aamujunalla ja siivosi huushollin. Aikaa jäi vielä rupatteluun ja tottahan sitten iltapäivällä sain nähdä myös pikku Tuukan. Mummu sai taas monta halia ja pusua ja on aina niistä yhtä otettu, pikku sydäntenmurskaaja:) Minä olen kyllä toppuutellut tyttäriä, että ei vielä tarvitse äitiä auttaa, vielä pärjäilen ja tarpeen mukaan saan kyllä apusia, mutta ihanaahan se oli. Tiedän, että yhtä rakkaita kun tyttäreni ovat minulle, niin yhtä tärkeä olen minä myös heille. Minun on helppo puhua heidän kanssaan, myös sairaudesta, kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä..ihan kaikesta. Vaikka tämä on heillekin vaikeaa, on siitä huolimatta hyvin luonnollista käydä näitä kaikkia asioita lävitse. Tuntuu, että vielä enemmän vain vakuuttelemme toisillemme kuinka paljon toisiamme rakastamme ja kuinka tärkeitä toinen toisillemme olemme. Ah noita siunattuja lapsia:)

Tänään "reippain" mielin kävin labrareissulla. Hylkäsin ajatuksen taksista ja kävelin...vaikka olo oli hieman "hutera" aamun 39 kuumeen jäljiltä. Hissukseen kun tassuttelin niin tuntui oikein nautinnolliselta ja hyvältä käveleskellä ja katsella ympärilleen, äidilläkin poikkesin kotimatkalla. Huomenissa onkin sitten lääkäripäivä. Aikas mukavasti päivät ovat sujuneet ja lääkitys tuntuu hyvältä, kivun kärsimystä ei ole. Päikkärit on sensijaan ohjelmassa joka päivä sillä silmät ne tuppaavat vaan menemään kiinni. Niistä on tullut osa päivän ohjelmaa ja oikeastaan on aikas ihanaa lötkötellä sikiunessa muutaman tunnin, illan lopputunnit jaksaa sitten olla hereillä ja suht vireänä.

Elämä on tasaisen rauhallista, jonkun mittapuun mukaan varsin paikallaan seisovaa. Huomaan kyllä, että päiviin kaipaa tiettyä rauhaa ja kotoa ei oikeastaan viitsi lähteä mihinkään, vaikka väliin ehkä jaksaisikin. Joskus tulee mieleen, että oma sisäinen maailma on aivan eri kuin ulkoinen maailma ja näin sitä ehkä sulkee mielestään pois osan ulkoista maailmaa. Päivät kulkevat aika samoja polkuja pitkin eikä niihin edes kaipaa kovasti muutosta. Tuttuus luo turvallisuutta ja se taitaa olla arvo, mitä nyt paljon kaipaa ja tarvitsee. Kun nyt katselen taivaalle, illan hämärtyessä, tummat pilvimassa liikuskelevat hitaasti eteenpäin ja viimeiset valonsäteet kimaltavat pilvien lomassa...on kuin katselisi itseänsä...eteenpäin kohti huomista päivää, vailla kiireen häivää.