Ilmiö nimeltä dèjá vu (suom. jo nähty) eli entiselämys tarkoittaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa, henkilö tuntee kokeneensa uuden tilanteen aiemmin. Tässä sanonnan lyhyt suomennos, toki asiaan liittyy paljon muutakin, mutta asian ydin lienee tämä.

Jamais vu on tilanteen vastakohta eli jossa tuttu tilanne tuntuu varsin vieraalta sekä epämiellyttävältä.

Tuo dèjá vu tunne on  melko jännä kokemus. Olen useampaankin kertaan itse törmännyt siihen. Olen ollut paikassa, missä tiedän, etten ole koskaan ennen käynyt, silti paikka on tuntunut ennestään tutulta eikä uutuuden yllätystä ollut. Samoin on joskus käynyt jonkun tietyn hetken kanssa, on tullut tunne, että ihan kun tämän hetken olisin kokenut joskus aikaisemmin. Koskaan en ole pystynyt millään tavoin selittämään miltä ko. tunne on tuntunut ja miten se on tunteena niin vahva ja mieleenpainuva. Pitkään pitkään aikaan ei moista tuntemusta ole kohdalleni tullut, ihan kun kyky sen kokemiseen olisi hukkunut. Toisiaalta tilanteet ovat aina ihan summittaisia samoin kuin hetketkin joten ei pysty mitenkään päättelemään, miksi tuntee juuri niin. Kuitenkin mietin, olenko hukannut osan "herkkyydestäni" tässä muussa tuoksinassa tai sitten ei vain ole ollut otollisia hetkiä. Toisiaalta unet ovat tulleet entistä vahvempina ja mieleenpainuvimpina nyt, vaikka aina niitä olenkin paljon nähnyt.

Jamais vu kokemus onkin minulle aivan outo. Sanontakin oli ihan outo enkä muista, että olisin koskaan siihen törmännyt. Toisiaalta tämän sairauden voisin jo liittää jamais vu -kokemuksiin eli tilanteet ovat tuttuja mutta tuntuvat vierailta ja epämiellyttäviltä. Toisiaalta sitä ei varmastikaan ko. ilmaisun ole tarkoitus tarkoittaa, mutta minäpä en voi olla liittämättä sitä siihen. Mistäs sitä meikäläisellä onkaan eniten kokemusta viimeisen parin vuoden ajalta kun sairastamisesta ja sitä taivalta tallustaessa tilanteetkin ovat tulleet aika tutuisksi, mutta mukavia niistä harvemmin saa.

Välillä minusta tuntuu, että rupean kyllä jo toistamaan itseäni. Täytynee kelata omaa blogia alusta ja palauttaa mieliin, mitä sitä milloinkin on kirjoittanut. Kumma juttu, ettei niitä tule juurikaan jälkeenpäin luettua. Talviaikaan sitä kyllä enemmän viettää aikaa tässä koneen ääressä, mutta näin kesälla ei meinaa malttaa ja vaikka koneen vie pihalle niin näkyvyys on väliin vähän huono, niin kirkkaita ovat päivät. Hihkaskaa nyt hyvät ystävät jos rupean olemaan itseni toisinto! Se ei tosiaankaan ole tarkoitus, suollan tätä tekstiä aina niin ex tempore ja fiilistellen, etten välttämättä osaa edes ajatella, että toisintojakin voi tulla.

No nautitaan kaikista kokemuksista ja näkemyksistä sekä vielä jatkuvasta kesästä. On outo tunne ajatella, että elokuu alkaa ja on palattava (toisten) arkiseen rytmiin. Työt alkavat, koulut alkavat, ilmat kirpenevät ja sato valmistuu. Illat ovat pimeitä samoin yöt ja kynttilälyhdyt niin kuistilla kun sisälläkin saavat jälleen paikkansa ja tuovat valoa pimeneviin kesäiltoihin. On ollut hieno kokea tämä kesä ja vielähän sitä on jäljellä. Kuitenkin olen iloinen siitä, että olen saanut sen kokea ja tunnenkin suurta kiitollisuutta siitä, toivottavasti näitä kuitenkin tulee lisää. Toki jo se, että on näin paljon saanut, on paljon ja liikaa ei pidä toivoa mutta uskoa voi.