Päätin, että kaikki alakuloiset ja surulliset asiat saavat nyt levätä muutamia päiviä. Ne on lokeroitu omaan lokeroonsa toistaiseksi. Nyt on lämmintä ja aurinko hellii niin mieltä kuin sydäntäkin. Eilen majottauduin puutarhakeinuun romaanin kanssa vain olemaan ja nauttimaan olostani. Kuuntelin ympäristön ääniä ja lötköttelin lämmössä. Tänään meinaan mennä touhuamaan puutarhaan. Kukkien siemet on ostettu ja äitienpäiväruusu saa paikkansa pihalta. Täytyy kyllä tunnustaa, että puutarhan kanssa minulla on peukalo keskellä kämmentä...mutta yrittänyttä ei laiteta. Perenapenkissäni rehottaa yleensä niin perenat kun rikkaruohotkin sulassa sovussa. Olen laiska kitkemään ja vaikka yritetty on, niin rikkaruohot aina sinne tiensä löytävät. Olenkin ajatellut, että rehottakoon vaan, saapi kaikki kukkaset kukkia vaikka olisi rikkaruohokin:) Sinänsä kumma juttu, sillä sisäkukkaset rehottavat kyllä ja voivat muutoinkin hyvin.

Huomenissa lähden yökyläilemään, isäntäkin saa vapaaillan. Tapaan kolme entistä työkaveriani, ystävääni  ja vietämme ns. tyttöjen iltaa. Kahta heistä en ole nähnyt aika moneen vuoteen, joten juteltavaa on paljon. Odotan kovasti tapaamista vaikka yhteisistä työvuosistamme onkin jo monen monta vuotta. Tiedän kuitenkin, että kun tapaamme, on kun välissä ei olisikaan ollut vuosia. Muutoinkin olen ollut paljon yhteydessä vanhoihin ystäviini ja monen kanssa tapaaminen on suunnitteilla. Varsinkin nyt se tuntuu tärkeältä, ihan kuin haluaisi päättää jotain, mikä on joskus alkanut. Niinpä, kun tiedän, että eräs "halinalle" lukee blogiani.....jätä puumerkkiä myöskin, lupaan että tapaamme lähiaikoina!:)

Oikein valoisaa ja lämmintä Helatorstaita kaikille.

Tämän laulun sanoin, olette kaikki ajatuksissani.

....on hetkiä parempia

on myös sateisia päiviä

ja syli täynnä murheita

Sinä kannoit niistä puolet

etkä väsynyt koskaan

Sinä kannoit niistä puolet.....

Rakkaudesta suuria/Pasi Vainionperä