Tiedä sitten mikä se oikein oli kun meni jäseniin, mutta kuitenkin. Illalla silmät eivät pysyneet auki enään edes alkuillasta. Niinpä olinkin yöunilla jo 20 jälkeen ja kyllähän sitä unta piisasi peräti 12 tunnin rupeamana ajan. Huh...nykyiseltään se taitaa olla ihan normi juttu, mutta jos joku olisi kysynyt moista puoli vuotta sitten olisin sanonut, etten kuuna päivänä pysty nukkumaan tuommoisia yöunia. Aamulla sitten kyllä huomasin nukkuneeni. Pää ei herännyt ei sitten millään ja kroppakin oli kun eriparinen sukka makkaralla, ihan setsuuria. Hitaasti mutta varmasti se kyllä siitä lähtee päivä kulkemaan vaikka pikajunan vauhtia ei tarvitse pitää. Sain kuitenkin vähän siivoiltua, pyykättyä, ruokaakin laitoin ja ehätin vielä äidin kanssa pienelle kävelylenkillekin. Bravoo:)

Tämän kuun loppupuolella tulee vuosi blogin aloittamisesta. Olen iloinen, että aikoinaan aloitin kirjoittamisen tänne. Innoittajia tietenkin oli ja kiitos tyttären opastuksen, uusia juttuja olen jonkin verran oppinut. Kirjoittamisesta on muodostunut itselle tärkeä tapa, se on se "oma juttu" vähän niin kuin oma työ. Sen arvo itselle on suuri, tärkeä ja sen ovat kyllä huomanneet kotijoukotkin. Vaikka väliin on päiviä ettei blogiin tule merkintöjä, on se mielessä kuitenkin oikeastaan aina. Toisiaalta taukopäiviä on pakkokin pitää, kun väliin tulee tunne, että sitä rupeaa toistamaan itseään. Totuushan on, etten todellakaan ole mikään merittävä, mieleenpainuva henkilö vaan yksi sairas monen muun joukossa sekä yksi bloginpitäjä myös monen muun joukossa. Olen ihan tavallinen tallaaja vaan siis pelkkä tavis ilman mitään hehkutuksia. Klamuri ja hienot puitteet puuttuvat ja osaaminenkin on vähän niin ja näin. Pääasia on kuitenkin, että olen minä itse, oma persoonani ja omien aivotusteni kanssa. Kuitenkin te lukijat kannustatte minua päivittäin ja annatte minulle voimia jatkaa kirjoittamista sekä kamppailua syöpää vastaan. Se on minulle ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, olen onnellinen että olette:)

Päivän pienet uurastukset tuovat sen verran tuntoja jäseniin, että on aika siirtyä löhöilemään tv:n ääreen. Kirjan jos otan käteen niin nukahdan kuitenkin ja meinaan mennä ajoissa tänään saunaan joten päiväunet saavat jäädä. Aamulla voin sitten nukkua pitkään jos siltä tuntuu. Huomenna tulee yksi vanhemmista sisarista käymään äidillä,  joten sinne suunnistan puolen päivän jälkeen. Siellä luvattiin minulle jopa ruoka, jos sitten maistuisi paremmin ja tottahan se on ...hyvä ruoka parempi mieli!