Nyt tuntuu, että pää on ihan tyhjä. Ei tunnu ajatus kulkevan eikä mitään kovin järkevää tunnu syntyvän...tuntuu pikemminkin niin, että oma ajatustenkirjo on jo läpikäyty. Vaikka eihän se taidan niin kuitenkaan olla. Ajatuskirjo on kuitenkin niin iso ja vaihteleva, että kyllähän siitä varmasti tekstiä syntyisi. Vaikeus lieneekin siinä, miten niitä kaikkia ajatuksia oikein käsittelee ja järjestää kun ne eivät nyt vain putkahda ulos ei sitten millään. Ehkä pään täytyy välillä levätä ja olla enemmin analysoimatta omia putkahtavia ajatuksia jotta jaksaa sitten taas analysoidan kun siltä tuntuu.

Nyt olenkin koittanut tuota päänuppia treenata ristikoita ratkomalla. Voi kertoa, että olen siinä hommassa melkoisen huono. Kuitenkin huomaan hankkivani uusia ristikkolehtiä vähän väliä ja sitkeästi minä niitä täyttelen. Homma on ihan hauskaa ja kyllähän se tosi asia on, että päänuppi siinä treenaantuu. Odottelen vaan, että saisin joskus yhden lehden kokonaan täytettyä mutta se vaatiikin jo paljon treenaamista. Toivotaan kuitenkin, että onnistumisen elämyksiä on tulossa.

Luvattoman paljon olen viettänyt aikaa myös Agatha Christien seurassa pitkästa aikaa. Uppoudun aina niin lukemaani, etten millään malta lopettaa. Oma hauskuutensa on siinäkin, kun miettii,  mihin ratkaisuun Hercule Poirot päätyykään. Kirjan nimi on Varjossa auringon alla. Pitkään aikaan en olekkaan Christienin kirjoja lukenut. Tunnetusti luen paljon mutta  kirjani eivät kyllä ole mitenkään "kasvattavia" tai edes "opastavia". Pikemminkin pitäydyn tiukassa jännityksessä, rakkaudessa ja elämänkerroissa. Lukemisintoni on aina ollut kova ja jos ei sopivaa kirjaa ole saatavilla niin luen ihan mitä vaan mitä käsiini saan. Poikkeuksen muodostavat ns. naistenlehdet niitä en yleensä lue kun sairaalareissuilla jos oma kirja ei kulje mukana. Kirjastoreissu täytyy ensi viikolla tehdä...kun kaikki lukeminen rupeaa loppumaan on sitten jälleen mistä ammentaa.

Kovasti olen etsinyt sellaista sopivaa kuntoilu/harrastumuotoa mihin jaksaisin keskittyä ja osallistua omilla ehdoillani. Kovin kummoista tarjontaa ei ole tai sitten täytyisi lähteä aina matkan päähän mikä ei oikein käytännön syistä onnistu. Tässä jo ajattelinkin, että sellaisen päivämuotoisen kevyen jutun löysinkin, kunnes sitten todettiin vetäjän kanssa, että kohderyhmä on nyt vähän toisenlainen.  Ei käynyt sitten minulle. No, iloinen tieto oli että fysioterapia-yritys laajentaa ja perustaa tiloihinsa myös kuntosalin. Kovasti sen avaamista odotan...josko siitä olisi meikäläiselle päiväkuntoilua. Toki käynhän minä lenkillä koiran kanssa mutta nyt olen huomannut tulleeni vähän laiskaksi. Nyhrään kotona...ja kyllä sitten menen kun itseni liikkeelle saan, mutta se liikkeelle lähteminen onkin sitten toinen juttu.