Niin pakko ajatella että mennään päivästä päivään. Lääkärin pakeilla tänään ja eihän sieltä mitään kivaa tullut. Etiäiset kasvaa ja voi hyvin eli hoidot ei pure vaikka tiukka 2 hoitokerran sykli takanapäin. Flunssaakin kaupan päälle joten olo vähän puolinainen. Aamulla jo 37.5 lämpöä heti kello 6.oo joten troppia vaan naamariin ja sitten pirssillä Radiukseen.

No hoitoa en saanut flunssan takia ja muutoinkin. 18 päivä on lääkäreiden meeting missä sitten mietitään mitäs nyt sitten tehtäisiin. Vuoden aikana on jo kokeilu vaikka mitä ja vain kerran on CT näyttänyt hyvältä kolme viimeistä onkin ollut aina vähitellen huonompia ja huonompia. Huomenna kyllä vielä vatsan UÄ koska leikkauksen jälkeen ollut vain yksi tähystys on hoidettu vain keuhkoja ei muuta. Liekö epäily siitä jospa siellä onkin vielä jotain mikä lisää etiäisiä?

No mene ja tiedä ja nyt vain sitten odotellaan. Sikapiikkiä pitäisi hankkia maanantaina jos kuumetta ei ole. Tildauskurssikin on sitten jälleen maanantaina ja jos vaan jaksaisi vähän kankaita käydä ostamassa niin voisi tonttu saada muodonkin jos ei vaikka puvunkin. Toivotaan, että jaksan mennä vaikka viime maanantaina oli kyllä tunne etten jaksa enää mitään. Yrittänyttä ei laiteta joten tsemppausta vaan kehiin.

Ja koska olen luvannut olla myös pitopalvelukokki isännän synkkäreillä niin siihenkin täytyy ensi viikolla satsata. Olen kyllä jo pakkaseen leiponut mutta sepä onkin jo täynnä. Ehkäpä viikonloppuna satsaan leipomuksiin jos flunssa ei haittaa ja kiikutan tuotokset veljen pakkaseen. Aina on apu lähellä. Leipominen on siitä ihanaa, että se on ihan terapiaa kun siitä tykkää niin kovasti ja kun on mihin kokkaa niin voi kun kokkaa mielellään. Toivon mukaan siis flunssa antaa periksi:)

Läppäri ei vieläkään puhu minulle mitään joten täytyy tyytyä tähän toiseen vaihtoehtoon. Enhän voi millään olla ilman...kun se nettiriippuvuus on iskenyt ihan totaalisesti. Maisema on kun parhaastakin postikortista ja aurinkokin on väliin pilkahdellut. Vaikka uutiset ei olleet hyviä en tunne surua enkä tuskaa...olen tässä ja nyt ja se riittää juuri tämän pienen hetken. Huomenna voi olla toisin, mutta nyt se riittää sillä sisäinen rauhani sanoo niin. Minun on kaikesta huolimatta ihan hyvä olla.