Eilen aamulla kello soi 5.00. Unenpöppöräisenä kömmin keittiöön syömään varhaista aamupalantynkää, kevyttä ja hyvin sulavaa. Sitten oli odotettava puolisen tuntia jotta sai pistää suuhunsa aamun pilleriannoksen. Takaisin sänkyyn ja yritys saada unenpäästä kiinni vielä hetkeksi. Onnistuihan se lopulta ja reilun tunnin nokoset tulikin sitten vielä otettua. Aamun aikaisuus johtui tietenkin siitä, että edessä oli lähtö Tampereelle ja ultraäänitutkimus. Ravinnotta piti olla 6 tuntia ennen kuvausta ja aika oli vasta klo 12.00 joten pakko oli nousta tankkaamaan aikaisin jotta sai lääkkeet otetuksi, niitä kun tyhjään vatsaan ei saa ottaa ja muutoin ajoitukset olisi menneet ihan  mönkään. Vähän oli ajat menneet sekaisin ja pääsin kuvaan vasta klo 13.00. Siinä sitten makasin ja kuuntelin jälleen koneen hurinaa, lääkäri on aina hyvin vaitonainen ja muuta ei kommentoi kun hengitysohjeet. Antura kulkee vatsaani pitkin ylös, alas ja sivulle moneen kertaan. Yritän kovasti nähdä mitä siellä kuvaruudussa näkyy, mutta lääkäri on visusti kääntänyt monitorin niin, ettei kuvaa nää. Kylkikuvaa ja lopulta myös selkäkuvaa mikä olikin erona edelliseen kuvauskertaan. Väliin antura painaa niin, että tuntuu kun se tulisi selästä ulos mutta onneksi ei tule. Kuvittelen näkymiä mielessäni ja vertailen sitä raskausajan ultraääniin, jaa ei kyllä voi vertailla kun kone vaan hurisee..ei kuulu niitä sydänääniäkään mitä raskausaikana kuului. Olisi ollutkin mielenkiintoista kuulla minkälaisia tämän päivän äänet olisivat olleet. Suolien murinaa varmaankin, koska vatsa protestoi äänekkääsi kun ei saa ravintoa. Puolen tunnin anturoinnin jälkeen homma on valmis ja pääsen lähtemään. Onneksi kotona on valmis ruoka odottamassa joten päivän ensimmäinen kunnon ateria solahtaa pitkälle iltapäivään. Loppupäivän palelen kun horkassa ja vedän kolmatta villatakkia päälleni  ja löhöilen sohvalla katsomassa tv-tarjontaa.

Illalla saunan lämmössä istun enkä raaski lähteä pois kun kiukaan puut hohkavat pesässä niin kauniisti ja on ihan lämmin joten lämmittelen vaan enkä heitä juurikaan löylyä. Uni tulee aikaisin ja pitkästä aikaa nukun  todella hyvin. Monena yönä olen unissani ollut ihmeellisissä atmosfääreissä, että oli ihan helpottavaa kun ei nähnyt mitään unta. Monena yönä olen  jälleen ollut unissani työpaikallani jos jonkinlaisessa tilanteessa ja muutakin outoa on unimaailmassa ollut. Tuntuu, että levottomuus unielämässä sen kun kasvaa vai paikkaakohan sillä tätä tasaista arkea. Tänään on aamu aloitettu kauniissa aurinkoisessa talvisäässä ja koiran kanssa lenkkeilemällä. Olisi aika perjantaisiivoukselle joten pitänee ryhtyä tuumasta toimeen ja antaa matoille kyytiä. Voisi olla myös hyvä päivä taikinaterapialle, murkkukin palailee kyläreissultaan ja lämpimäiset varmasti maistuisivat. Orastava mieleni halajaa myös kävelyä järvenjäälle, kevätauringon siivittämin askelin.