Tunnen huonoa omaatuntoa, kun en ole jaksanut kirjoittaa blogiini niin arkerasti kun haluaisin. Usein kyllä on iskenyt joko väsymys tai sitten koneeni on "karkuteillä", sen suhteen taidan olla ihan altavastaajan asemassa. Toinen koneemme ei tällä hetkellä tahdo olla ihan toimintakuntoinen, sen kanssa menee hermot ja aika, koska pelkästään sivulle pääsy kestää noin 25 minuuttia. Konetohtoria odotellessa, täytyy tyytyä siihen mitä on ja minun täytyy varmasti vähän enemmän pitää puoliani oman "työkaluni" kanssa.

Lääkärissä tuli käytyä ja olipa ihana asia, kun vanhin tyttäreni halusi lähteä sinne kaverikseni. Iltapäivän ajat ovat aina myöhässä, mitä pahoittelevat niin lääkäri kun hoitajakin, aina kun on niitä, keitä asia aina harmittaa suuresti ja sen varmasti tuntee nahoissaan henkilökunta. Minua asia ei rassaa, sillä käyntiin varaan aina koko päivän ja mihinkäs minulla niin kova hoppu olisi. Henkilökunnalla työtä on paljon ja aina tulee niitä kiireisiä asioita, mitkä on pakko hoitaa esim. asiakkaan osastolle siirtäminen, ei minun siitä tarvitse hermostua. Vielä kun oli oma "seuraneiti" mukana niin mikäs siinä on ollessa ja juorutessa, meiltä kun ei puhuminen lopu.

Vastaanotolla suolsin suustani kaiken, mikä mieltäni oli painanut ja mitkä ovat olleet olotilat viime viikkoina. Lääkärini varmasti arveli, että olin saanut ihan "puheripulin". Olin vaan funtsinut niin tiuhaan tätä omaa huteraa olotilaani, että pakko oli saada kaikki ulos. Labrat vahvistivatkin sen, minkä itse kutakuinkin arvelin. Tulehdusarvot olivat jälleen "taivaissa" (175) ja Hb oli tehnyt tuntuvan alastulon (108). Edelleen epäselvää on mistä kestokuumeilu johtuu, perussairaudesta vai tulehduksesta. Toisiaalta mitään varsinaista tulehduksen syytä ei ole näköpiirissä, mutta kyse voi olla myös piilevästä keuhkokuumeesta tms. Kipukohtia vatsanalueella on kuitenkin muutama uusi ja "kipuilu" on sen verran lisääntynyt, että lisätroppia on nautittu. Toisiaalta varsinaisesti kipu on hieman väärä sana sillä ihan sellaisesta ei ole kyse, ehkä olisi oikeammin kuvata sitä "sisäisellä jyhmimisellä tai jäytämisellä", mitä se sitten mahtaa tarkoittaakkaan. Kyselin myös vatsan UÄ kuvauksesta ja sen tarpeellisuudesta sekä siitä, mitä muita mahdollisuuksia on selvittää tämän hetkistä tilaa sisuskaluissa. Koska väliin on ollut myös epäselvää vuotoa, oli lääkärini sitä mieltä, että otetaan koko vatsan alueen magneettikuva, sillä saadaan tietoa sekä maksan tilasta että paksusuolen tilasta. Itse en ollut kovin innokas nimittäin paksusuolen tähystykseen, sillä se ei ole mikään kovin mukava toimenpide. Voipi olla, että vatsassa on vuotokohtia jälleen, sillä ennen leikkausta, paksusuoleni oli lähtenyt vuotamaan sisuskaluihin. Voi myös olla, että siellä on jotain "pallukoita" minkä nimeä en enää edes muista. Kuitenkin Hb reilu laskusuunta osoittaa sen, että jotain tihuttelua siellä tapahtuu. Kuumeiluun (mikä edelleen jatkuu) aloitetaan jälleen antibioottikuuri 10 päivän ajan ja tihutteluvuotoon veren hyytymiseen  vaikuttava lääkitys tarpeen mukaan otettuna. Hyytymislääke ei siis ole Marevan vaan Cyklocapron ja sen kanssa täytyy olla varovainen, koska veritulppien mahdollisuus kasvaa. Monta on siis moneksi ja sisäistä epävarmuutta ja pelkoakin kaikki tämä lisää. Lohduttavaa oli kuulla, että lääkäri mukaan olen yllättävän pirteä kaikkeen tähän nähden ja vielä kun tytär kertoi, kuinka ylpeä hän äidistä on. Itse olen kyllä ylpeä tyttäristäni, että he jaksavat kannustaa ja kulkea mukana vaikka kaikki tämä ei heillekään kovin helppoa ole. Oli myös aivan ihan, kuinka hienosti lääkäri huomio tyttären mukana olon ja kyseli myös hänen mietteitään ja ajatuksiaan. Sovittiinkin, että kun saadan CT:n vastaukset niin tytär tulee silloinkin mukaani, koska hän haluaa kuulla vastauksista ja olla lähelläni.

Nytpä sitten vaan odottelen puhelinsoittoa koska Ct aika on, kiireellisyys määritykseksi on toivottu, että kahden viikon sisään pääsisi. Kunhan aika varmistuu, niin tiedän sitten vastaanottoajankin jolloin kuulen tuloksista. Mieli on hieman sekava ja haikeakin mutta ei kuitenkaan lohduton. Asiat muuttuvat konkreettiseksi kovin äkkiä ja vääjämättä sitä tietää, mihin kaikki on menossa. Kuitenkin olotila on rauhallinen sillä eihän aika yks kas pääty. On vaan mukauduttava siihenkin, että vointi vaan huononee ja onhan tässä jo kerinnyt asiaan totutella. Kaiken kaikkiaan huomaan, että kaikki tämä annettu lisäaika on ollut suureksi avuksi niin itselle kuin läheisille. Se opettaa meitä valmistautumaan ja kohtaamaan tulevaa ja tekee sen helpommaksi hyväksyä.

Maailmassa voi elää ihmeen ihanaa elämää

jos vain osaa tehdä työtä ja rakastaa,

tehdä työtä sen puolesta mitä rakastaa

ja rakastaa sitä mitä tekee.                                             leo tolstoi

 

Anna meille hyvä elämänlaatu

kuuntele meitä

herkisty kuulemaan

olemme myös ihmisiä

anna meille ihmisarvo

hyväksy meidät

kunnioita meitä                                        Tua Öhling 10.1.94