Olin haravan kanssa treffeillä. Nyt pieni tauko jos nuo tuulenpuuskat hellittäisivät, niin ei olisi ihan turhaa työtä. Kukkapenkki hymyilee, se tuli siivottua ja uutta multaakin sai lisukkeeksi.
Oli pakko tulla lisäämään vielä tämä:
Kirjasta Inkeri Elomaa, Tartu toivoon, Syöpälääkärin kädenjälki:
"Toisessa vaiheessa, jos tauti uusii tai ei ole parannettavissa, myös lääkäri kokee psyykkisen kriisin. Pettymyksen ja riittämättömyyden tunne valtaa mielen. Lääkäri saattaa masentua potilaan syyttävästä asenteesta joka puolestaan heijastaa potilaan pettymystä. Tämä johtaa erilaisiin puolustuskeinoihin, jotka häiritsevät hoitosuhdetta. Lääkäri saattaa paeta avointa kommunikaatiota syyttämällä kiirettä tai verukkeella, ettei halua kuluttaa itseään loppuun liian syvällisellä eläytymisellä. Hän kyselee, jaksaako itse olla potilaan rinnalla tämän kuolemaan asti tai onko hän jo kenties luopunut auttamasta potilasta. Hän kokee itsesyytöksiä tästä vetäytymisestä. Hän pyytää potilaalle apua psykiatrilta, teologilta tai hoito- ja muilta tukihenkilöiltä. Toisiaalta hän tietää, että potilas odottaa henkistä tukea ja turvaa ennen kaikkea häneltä, omalta lääkäriltään. Hän tietää myös, että jos antautuu avoimeen kommunikaatioon potilaansa kanssa, se on palkitsevinta lääkärin ammatissa."
Minun oli pakko lisätä tämä tähän. Miettien sitä tilannetta, kun oma lääkärini kertoi, että hoidot lopetetaan. Hänen käytöksensä kun silloin, ei todellakaan vastannut hyvän hoitotilanteen -malliesimerkkiä. Pikemminkin omalla kohdalla kaikki oli hyvinkin sekavaa ja siihen olisi kyllä enemmän empatiaa, selitystä ja positiivisuuttakin kaivannut. Käynnistä kun muistoksi jäi vain paha mieli. No asia on mennyt, mutta jospa tuo ylläoleva jollain lailla selittää lääkärin käytöstä.
Kommentit