Reissu on nyt tehty ja ajatukseni ovat sellaisessa myllerryksessä, että menee jonkin aikaa ennenkuin saan päänuppini jonkinlaiseen järjestykseen.

Kyyneleet virtaavat vallattomina ja kohta suljen puhelimen, koska en enää jaksa puhua. En taida jaksaa enää paljon ajatellakkaan  mutta kestokohina ja humina on käynnissä päässäni.

Virallisesti olen siirtynyt palleatiiviseen hoitovaiheeseen.  Kaikki hoitoni on lopetettu samoin kuvaukset ja tutkimukset, niitä ei tehdä enää. Satunnaisia labrakokeita voidaan ottaa. Käynnit jatkuvat palleatiivisen lääkärin vastaanotolla, keskustelun, kivunlievityksen ym. eteen tulevien asioiden tiimoilta. Varasimme myös tyttärille ja minulle perheajan osaston psykiatrisen sairaanhoitajan luokse käydäksemme yhdessä mm. alaikäisen lapsen asioita läpi ja tottakai meidän kaikkien ajatukset ja tunteet ovat melkoisessa sekamelskassa nyt. Kyyneleet tulevat vuolaana virtaamaan jatkossakin, sen tiedän. Omien kipuilujen tai mieltä askarruttavien asioiden takia voin soittaa ko. osastolle virka-aikana jatkossa, muutoin siirrynkin ihan oman terkkarini potilaaksi jos jotain sairautta ilmenee. Erikoisosaamista ei enää tarvita hoidossani koska en saa stytostaatteja. Olen siis ihan tavallinen pulliainen vaan. Toivottavasti en sairastele sillä terkkariimme ei tahdo millään päästä. Ennustetta lopun ajan elämästä ei anneta, ei pystytä. No oman laskukaavan mukaan aikaa ei varmaankaan ole paljon. 1,4 vuotta leikkauksesta missä paksusuolen syöpä löytyi, siitä 3kk ensimmäiset etärit keuhkoissa siitä 6kk keukojen etärit lissäntyneet  siitä 3kk löytyi maksan ensimmäiset kaksi etäriä ja nyt maksassa 5 etäriä. Ja siihen loppui konstit, kaikki koktailit on kokeiltu mitä minulle voidaan antaa, muuta ei ole tarjolla.

Tänään en jaksa, mutta jaksan varmasti jo huomenna. Olen iloinen että olemme keväässä ja odotan entistä innokkaammin kesää, luulen että se menee vielä ihan hyvin. Pidemmälle en tänään pysty ajattelemaan, varmasti sitten huomenna. Tänään annan itkun tulla ja etsin lohdutusta, on kainalo mihin nojata ja minä nojaan. Huomenna jaksan jo seistä omilla jaloillani, eteenpäin sanoi mummo lumessa!  Ja näin tämä mummo tekee:)